Tiistaina jäi agin osalta viikotreenit väliin, kun mun oma auto oli huollossa. Lassen kanssa sain onneksi aikataulut sovitettua niin, että pääsin Kupittaalle tokoilemaan Sonjan ja hänen seurakaverinsa kanssa. Tokoilun osalta mulla ei ollut sen suurempia suunnitelmia, lähinnä halusin Kamille välillä uroksia treeniseuraksi. No Kami ei Sonja kelpiepojista mitään noteerannut, kiva huomata :)
Luoksetulon pysäytyksiin sain hyviä neuvoja, joilla onkin sitten viikon aikana aamuisin treenattu. Nyt siis treenaan luoksetuloa kahdella palkalla, koiran takana on yksi, jotta stoppi tulisi täpäkästi ja toisaalta mulla on toinen palkka, jotta koira ei rupeaisi ennakoimaan pysäytystä ja takapalkalle pääsyä. Tällä hetkellä painopiste on läpijuoksuissa eli ilman pysäytystä koira saa juosta palkalle, joka on mulla. Se rupeaa tällä hetkellä NIIN herkästi ennakoimaan pysäytystä, että sitä otetaan vain harvoin. Ja ennakoinnista huolimatta pysähtyminen venyyyyyy. Mutta pieni edistys on jo tapahtunut ja kunhan vaan nyt treenaisi tarpeeksi tällä tavalla niin eiköhän se siitä. "Syvimpänä ajatuksenahan" tässä on se, että se pysäytyskäsky tarkoittaa "takapalkalle ja äkkiä" ja muuten tulee palkka edestä eli ei kannata himmailla. Vitsit kuinka yksinkertainen ajatus, eikä sitä itse tullut taas hokattua...
Agin osalta kävin keskiviikkoaamuna sitten treenaamassa viikon rataa, joka oli vielä paikallansa hallissa. Vähän taas rataa oli jouduttu tiivistämään, mutta näytti kutakuinkin tältä:
Kohta 6-9 oli aikastas hauska pyöritys. Ja meni ihan hyvin pienillä kaarroksilla. Kontaktit otin kunnon pysäytyksillä, että tulee niitäkin taas treenattua...
Lauantaina treenattin "kelpieagilitya Saksan malliin". Diana Domokos Saksasta oli tullut viikonlopuksi Erjan ja Tapsan luo tutustumaan Nallikallion kelpeihin ja piti halukkaille agitreenit. Kivat treenit oli, tehtiin kaksi rataa, joista ekalla radalla homma toppasi avokulmaan kepeille. Johtuiko sitten valkoisista kepeistä valkoisen seinän edessä vai mistä aivopierusta, mutta Kalpindootti painui koko ajan tokaan väliin. Vaikka lähetin metrin päästä paikaltaan kepeille niin ei vaan perin idiootti tajunnut... Hoh hoijaa. Noh yhden pleksiohjurin avustuksella päästiin lopulta jatkamaan matkaa. Ratapiirrokset saanen joskus, ilman sitä en tällä hetkellä kyllä muista mitä ekalla radalla muuta tehtiin...
Tokalla radalla sitten pyöriteltiinkin enemmän. Ja rimat roiskui... Eipä siinä sen kummempaa, tässä muutamia Tapsan ottamia kuvia treeneistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti