Eilen kolme starttia Salossa, vähän semmonen turha reissu (kisojen osalta). Eka rata oli suht ok, mutta alussa tuntu, että koira liikku kuin suossa ja kaksi ekaa rimaakin tuli alas. Eka rima tuli TOSI monelle alas, jotenkin se alusta oli upottava. Olisi pitänyt näköjään ottaa joku lämppähyppy!
Tokalla radalla karkasi koira putkeen hyppyneliöltä, typerä virhe ohjaajalta: ei ohjannut...
Kolmas rata, hyppäri, kosahtikin heti alkuunsa, kun joku oli vaihtanut nelosesteen paikkaa. Rataantutustumisessa se oli ihan varmasti siinä kohtaa, missä itse radalla olin.
Kotimatkalla (Mian ja Ansan kanssa reissussa) poikettiin Paimioon Tapsan ja Erjan luo. Karoliinakin tuli käymään Kaapon ja Inton kanssa. Nautittiin grillin herkuista ja kelpie-vilinästä. Metsälenkillä oli mukana 8 kelpiä, aikamoinen lauma! :) Ja Ledikin istui porukkaan oikein hyvin.
29.5.2011
27.5.2011
Pikkutreenailuja
Keskiviikkona käytiin tokoilemassa! Ihan oikeesti! Jotenkin haluis Kamin kanssa vielä sitä voittajaa kokeilemaan, mutta kun ne uudet liikkeet (ruutu, tunnari) ei vaan lyö läpi. Kyllähän tuo kaukot osaa, seuruun, jäävät ja noudot, mutta noi kaksi... Tokoiltiin Raisiossa Mian ja Millan kanssa. Otin Kamin kanssa vähän ruutua (kosketusalustalla) ja noutoa. Sekä paikallamakuu ja vähän seuruuta. Led pääsi harjottelemaan remmissä kävelyä ja muutaman luoksetulon Mian pitäessä kiinni ja mä juoksin hetsaten karkuun. Kovaa tulee luo :)
Eilen tuli yllärilähtö Somerolle esittelemään ulkomuototuomareille paimentavaa kelpiä. Kaisan piti sinne mennä, mutta oli kipiänä ja kyllähän mut nyt saa yllytettyä lyhyen paimennuksen takia ajamaan reilu 100 km suuntaansa... Joskus itseäkin ihmetyttää, että onko mun toimissa mitään järkeä. No onneksi kävi paikanpäällä ilmi, että saan reissusta sentään km-korvaukset niin ei se sitten niin paha ole.
Paimennuspaikkana oli Nietosvaaran tila. Tilalla on talvella uuhia viitisensataa ja nyt ovat melkein kaikki vielä karitsoineet eli lukumäärä vieläkin paljon suurempi, aika huikeeta. Lampaat oli valtavia Texel-lihalampaita. Aivan jäätävän kokoisia! Päivi varoittelikin, että saattavat painaa 100 kg ja eivät sitten väistä ihmistä vaan jyräävät yli, great. Onneksi otettiin "näytös" pihatarhassa eikä isolla laitumella, niin ei tullut mitään pitkää hakua, jossa vauhti olisi voinut kiihtyä ja lampaat jyrätä mut.
Annoin ensiksi tilan pro-bortsujen esitellä taitojaan, jotta lampaat vähän väsyisivät ja uskaltauduin vasta viimeisenä kehään. Yllättävän hyvin Kami malttoi enkä saanut lihamassaa pahasti päälleni! Otettiin varman päälle ja pyörittiin ensiksi vaan lauman ympäri suuntaa vaihdellen, saivat tuomarit rauhassa katella liikkeitä. Uskaltauduin mä sitten vähän kuljettelemaankin otuksia, kun meni niin kivasti. Poispäinajoa otin ihan vaan sen verran, että annoin Kamin tuijotella jästipää-lampaat kääntymään poispäin ja kuljettaa ihan pikkasen. Kauan Kami sai tuijottaa ja lampaat tuijotti ja potki uhkaillen maata sorkillaan, mutta näköjään Kamin voima riitti! Ja ihan ilman mitään hyökkimistä, pelkällä vahvalla katseella.
Kovasti tuomarit (vai tuomarikokelaat, en mä tiedä?) tykkäsivät paimenista ja vilkasta keskustelua koirien rakenteesta saatiin aikaiseksi. Ehkä joskus vielä joku suomalainen tuomari ymmärtäisi muidenkin kuin tankki-kelpien päälle… Anteeksi pieni kärjistys ;)
Jaa niin, tuomarit pikaisesti ja epävirallisesti Kamin mittasivatkin, 56 cm taitaa sen korkeus olla.
Eilen tuli yllärilähtö Somerolle esittelemään ulkomuototuomareille paimentavaa kelpiä. Kaisan piti sinne mennä, mutta oli kipiänä ja kyllähän mut nyt saa yllytettyä lyhyen paimennuksen takia ajamaan reilu 100 km suuntaansa... Joskus itseäkin ihmetyttää, että onko mun toimissa mitään järkeä. No onneksi kävi paikanpäällä ilmi, että saan reissusta sentään km-korvaukset niin ei se sitten niin paha ole.
Paimennuspaikkana oli Nietosvaaran tila. Tilalla on talvella uuhia viitisensataa ja nyt ovat melkein kaikki vielä karitsoineet eli lukumäärä vieläkin paljon suurempi, aika huikeeta. Lampaat oli valtavia Texel-lihalampaita. Aivan jäätävän kokoisia! Päivi varoittelikin, että saattavat painaa 100 kg ja eivät sitten väistä ihmistä vaan jyräävät yli, great. Onneksi otettiin "näytös" pihatarhassa eikä isolla laitumella, niin ei tullut mitään pitkää hakua, jossa vauhti olisi voinut kiihtyä ja lampaat jyrätä mut.
Annoin ensiksi tilan pro-bortsujen esitellä taitojaan, jotta lampaat vähän väsyisivät ja uskaltauduin vasta viimeisenä kehään. Yllättävän hyvin Kami malttoi enkä saanut lihamassaa pahasti päälleni! Otettiin varman päälle ja pyörittiin ensiksi vaan lauman ympäri suuntaa vaihdellen, saivat tuomarit rauhassa katella liikkeitä. Uskaltauduin mä sitten vähän kuljettelemaankin otuksia, kun meni niin kivasti. Poispäinajoa otin ihan vaan sen verran, että annoin Kamin tuijotella jästipää-lampaat kääntymään poispäin ja kuljettaa ihan pikkasen. Kauan Kami sai tuijottaa ja lampaat tuijotti ja potki uhkaillen maata sorkillaan, mutta näköjään Kamin voima riitti! Ja ihan ilman mitään hyökkimistä, pelkällä vahvalla katseella.
Kovasti tuomarit (vai tuomarikokelaat, en mä tiedä?) tykkäsivät paimenista ja vilkasta keskustelua koirien rakenteesta saatiin aikaiseksi. Ehkä joskus vielä joku suomalainen tuomari ymmärtäisi muidenkin kuin tankki-kelpien päälle… Anteeksi pieni kärjistys ;)
Jaa niin, tuomarit pikaisesti ja epävirallisesti Kamin mittasivatkin, 56 cm taitaa sen korkeus olla.
25.5.2011
Aksailuja
Maanantaina aksattiin Nooran opissa. Ensiksi jumitettiin kolmos-nelos väliin. Koira ei tykännyt oikein lähteä sylkkäriin mukaan. Se kun saatiin viilattua, päästiin aika hienoa menoa pätkä eteenpäin ja loppuajaksi jumituttiinkiin päällejuoksu-kohtaan. Kami kun tosiaan tykkäsi taas juosta mun päälle ja Noora ei arvostanut sitä ominaisuutta ;). Eli jarrua haettiin. Ja kun jarru oli asennettu, piti vielä muistuttaa, että hypätään silti se hyppy rimaa tiputtamatta tai siivekettä tönimättä... Samperin puupää. Sekä koira, että ohjaaja...
Eilen treenattiin tämän näköstä väkerrystä:
Tuo 5-7 väli tuntu aika hurjalta, mutta meni ihan kivasti. Kepeille meni ekalla kerralla kentän ulkokautta kiertäen, kun oli kepit niin lähellä aitaa... Eli putken jälkeen loikka aidan yli ja sitten takaisin ja oikein sisään kepeille :D 13-hypyllä tykkäsi lähteä taas kaarrattamaan, vähän saman oloinen tilanne kuin viime viikollakin oli. Kaiken kaikkiaan ihan hyvää settiä ja treenin jälkeen hyvin läkähtynyt koira...
Ledi pääsi treffaamaan pentusia: samanikäisen Nooti-sheltin kanssa oli kiva kähjätä, alkuun pikkasen tosin ujostutti tuo suuri ja mahtava sheltti. Ja pari viikkoa nuorempi Kooma-bortsukin pääsi geimeihin mukaan. Kiva, kun ympärillä alkaa olla paljon pentuseuraa!
Eilen treenattiin tämän näköstä väkerrystä:
Ledi pääsi treffaamaan pentusia: samanikäisen Nooti-sheltin kanssa oli kiva kähjätä, alkuun pikkasen tosin ujostutti tuo suuri ja mahtava sheltti. Ja pari viikkoa nuorempi Kooma-bortsukin pääsi geimeihin mukaan. Kiva, kun ympärillä alkaa olla paljon pentuseuraa!
23.5.2011
Poijjaat
Viikonloppuna Kami alkoi viimein vapautua pennun seurassa, ei enää jännitä ollenkaan niin paljoa. En tiedä johtuiko "vapautuminen" siitä, että viikossa on ehtinyt tottua pentuun vai siitä, että itse skarppasin asennemuutoksen kanssa: Kamille enemmän privaatihuomiota, jotta se tietää olevansa ykkönen ja vähemmän pennun kanssa lässytystä, varsinkin kun Kami on paikalla. Hellin sitä sitten salaa kahdenkesken ;)
Eilen illalla pojat löysivät yhteisleikin nimeltä hammaspaini. Voi sitä kähjäyksen riemua... Painileikit ja järkevän rajoissa pysyvät vetoleikit on sisällä ok, sitten jos riehaannutaan jahtausosastolle, lentävät koirat ulos jäähylle. Ja kun jäähyn jälkeen pentu ei millään malttanut lopettaa leikkiä, tuli sille häkkikomennus. Se on kyllä ihanaa, että vaikka tyyppi on ihan kierroksilla niin häkkiin rauhoittuu hetkessä ja käy nukkumaan. Häkin ovi tullee siis heilumaan tiuhaan, kun tarvii saada väsymysriekunnat katkeamaan.
Aamullakin pentu oli heti Kamin kimpussa kun kerran keksi miten sen kanssa leikitään. Saas nähdä meneekö tämä systeemi vielä ihan mahottomaksi...
5 päivää pentu onnistui olemaan ihan sisäsiistikin, tänä aamuna tuli pissat lattialle, kun en tajunnut, että toisella oli niin kova hätä. Oli vissiin illalla vielä juonut itsensä täyteen. Mutta hyvällä mallilla tämä puoli siis. Toisaalta pentu on ollut vain max. 6-tuntisia päiviä yksin eli ihan täyttä työpäivää ei vielä ole joutunut pidättämään. Sekin tässä taitaa olla kohta vielä edessä.
Eilen illalla pojat löysivät yhteisleikin nimeltä hammaspaini. Voi sitä kähjäyksen riemua... Painileikit ja järkevän rajoissa pysyvät vetoleikit on sisällä ok, sitten jos riehaannutaan jahtausosastolle, lentävät koirat ulos jäähylle. Ja kun jäähyn jälkeen pentu ei millään malttanut lopettaa leikkiä, tuli sille häkkikomennus. Se on kyllä ihanaa, että vaikka tyyppi on ihan kierroksilla niin häkkiin rauhoittuu hetkessä ja käy nukkumaan. Häkin ovi tullee siis heilumaan tiuhaan, kun tarvii saada väsymysriekunnat katkeamaan.
Aamullakin pentu oli heti Kamin kimpussa kun kerran keksi miten sen kanssa leikitään. Saas nähdä meneekö tämä systeemi vielä ihan mahottomaksi...
5 päivää pentu onnistui olemaan ihan sisäsiistikin, tänä aamuna tuli pissat lattialle, kun en tajunnut, että toisella oli niin kova hätä. Oli vissiin illalla vielä juonut itsensä täyteen. Mutta hyvällä mallilla tämä puoli siis. Toisaalta pentu on ollut vain max. 6-tuntisia päiviä yksin eli ihan täyttä työpäivää ei vielä ole joutunut pidättämään. Sekin tässä taitaa olla kohta vielä edessä.
21.5.2011
Kotikisat
Tänään kolme starttia kotikisoissa. Eipä niissä paljon kerrottavaa, yksi nolla saatiin aikaiseksi.
Eka rata meni multa ihan hissutteluksi ja varmisteluksi. Ärsyttävää! Eipä olekkaan aikoihin ollut noin turhautunut olo omaan tekemiseen. Tai siis tekemättömyyteen. OHJAA ÄLÄKÄ HISSUTTELE! Ekan riman jälkeen hissuteltiin tulokseksi hyl.
Tokalla radalla tehtiin nolla. Loppupuolella tuli ohjaajalle black-out: koira on putkessa, mitä helvattia mun sitten piti tehdä!?! Siispä loppu meni sohellukseksi ja pelasteluksi, aika jäi siis surkeaksi.
Kolmannen radan loppu oli HAASTAVA. Rataantutustuminen oli 10 min ja kerrankin se tuli tosi tarpeeseen. Mä jahkasin ja jahkasin, eikä meinannut löytyä tapaa, millä voisin edes uskoa lopun jotenkin onnistuvan. Radalla sitten otettiin hylly jo kakkosesteellä, Tampereen toisinto: pakkovalssissa vedän vaan koiran hypyn oikealle puolen, mutta sitten jää pois se pieni liike, jolla koira hyppäisi sen hypyn. Eli ohi hypystä ja putkeen. Loppurata mentiin sitten vähän raivolla ja se vaikea loppu onnistui kuin onnistuikin! Jotain hyvää edes :)
Pentu oli oikein mallikas kisaturisti. Nukkuili autossa kiltisti ja pääsi välillä ulkoilemaan ja halliin. Hallin kisamelskeessä repi lelua kauhialla ärinällä :) Ja toisella kerralla puoliunisena kiltisti istuskeli sylissä ja katseli menoa.
Eka rata meni multa ihan hissutteluksi ja varmisteluksi. Ärsyttävää! Eipä olekkaan aikoihin ollut noin turhautunut olo omaan tekemiseen. Tai siis tekemättömyyteen. OHJAA ÄLÄKÄ HISSUTTELE! Ekan riman jälkeen hissuteltiin tulokseksi hyl.
Tokalla radalla tehtiin nolla. Loppupuolella tuli ohjaajalle black-out: koira on putkessa, mitä helvattia mun sitten piti tehdä!?! Siispä loppu meni sohellukseksi ja pelasteluksi, aika jäi siis surkeaksi.
Kolmannen radan loppu oli HAASTAVA. Rataantutustuminen oli 10 min ja kerrankin se tuli tosi tarpeeseen. Mä jahkasin ja jahkasin, eikä meinannut löytyä tapaa, millä voisin edes uskoa lopun jotenkin onnistuvan. Radalla sitten otettiin hylly jo kakkosesteellä, Tampereen toisinto: pakkovalssissa vedän vaan koiran hypyn oikealle puolen, mutta sitten jää pois se pieni liike, jolla koira hyppäisi sen hypyn. Eli ohi hypystä ja putkeen. Loppurata mentiin sitten vähän raivolla ja se vaikea loppu onnistui kuin onnistuikin! Jotain hyvää edes :)
Pentu oli oikein mallikas kisaturisti. Nukkuili autossa kiltisti ja pääsi välillä ulkoilemaan ja halliin. Hallin kisamelskeessä repi lelua kauhialla ärinällä :) Ja toisella kerralla puoliunisena kiltisti istuskeli sylissä ja katseli menoa.
20.5.2011
Lisää paimennusta
Tänäänkin paimennettiin, kun ensi viikon treeni siirtyi tälle päivälle. Tehtiin vähän palauttelua edellispäivän treenistä.
Kami sai alkuun avata kaariaan juoksemalla pyörötarhaa ympäri. Ja ympäri. Ja ympäri. Alkohan sitä liikettä tulla jumituksen sijaan. Sitten tehtiin vähän hakua, kuljetusta, poispäinajoa ja häkitys. Poispäinajossa oli vähän turhan paljon äkkinäisiä syöksyjä, kun tunteet oli hausta kuumenneet, mutta kunhan sain itseni rauhoitettua ja käskyt rauhallisiksi ja jäätäviksi, alkoi koirankin liike olla oikeanlaista. Heti jos hermostun ja käsky tulee terävänä, reagoi Kami "terävästi" ja liikkuu liian voimalla. Siispä raaaauhallisesti käskyttäen...
Ledi pääsi pikaiselle visiitille Raision keskustaan. Hiljastahan siellä oli. Toistaiseksi tuntuu, että Ledi reagoi autoihin/liikkeeseen/hälinään paremmin kuin Kami aikanaan. Seurailee liikkuvia asioita joo, mutta rauhallisen oloisena ja ahdistumatta. No Ledillä lienee aika paljon helpompi lähtökohta, kun on jo nähnyt enempi maailmaa kuin Kami tullessaan ja on myös nelisen viikkoa nuorempi. Kamihan repästiin tänne kutakuinkin keskeltä aavikkoa 12-viikkosena, joten autot ja muu vilske oli aika juttu.
Kami sai alkuun avata kaariaan juoksemalla pyörötarhaa ympäri. Ja ympäri. Ja ympäri. Alkohan sitä liikettä tulla jumituksen sijaan. Sitten tehtiin vähän hakua, kuljetusta, poispäinajoa ja häkitys. Poispäinajossa oli vähän turhan paljon äkkinäisiä syöksyjä, kun tunteet oli hausta kuumenneet, mutta kunhan sain itseni rauhoitettua ja käskyt rauhallisiksi ja jäätäviksi, alkoi koirankin liike olla oikeanlaista. Heti jos hermostun ja käsky tulee terävänä, reagoi Kami "terävästi" ja liikkuu liian voimalla. Siispä raaaauhallisesti käskyttäen...
Ledi pääsi pikaiselle visiitille Raision keskustaan. Hiljastahan siellä oli. Toistaiseksi tuntuu, että Ledi reagoi autoihin/liikkeeseen/hälinään paremmin kuin Kami aikanaan. Seurailee liikkuvia asioita joo, mutta rauhallisen oloisena ja ahdistumatta. No Ledillä lienee aika paljon helpompi lähtökohta, kun on jo nähnyt enempi maailmaa kuin Kami tullessaan ja on myös nelisen viikkoa nuorempi. Kamihan repästiin tänne kutakuinkin keskeltä aavikkoa 12-viikkosena, joten autot ja muu vilske oli aika juttu.
Paimennusta
Eilen taas paimennettiin.
Ensimmäiseksi oli tarkoitus siirtää viisi juuri vieroitettua pässiä pyörötarhan kyljestä pässilaitumelle. Alkuperäinen ajatus oli, että olisimme Mian ja Ansan kanssa hoitaneet homman kahdestaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Muutaman kerran saatiin lauma irti häkin kyljestä ja 10m päähän, mutta sitten ne juurtui siihen. Sitten tuli vuoroon Heili & Ninja ja vaikka nekin tosissaan teki töitä, niin ei lähtenyt porukka liikkeelle. Lopulta ne kuljetettiin niin, että yksi pahin junttura kannettiin, yksi oli mulla narun päässä (kiskonnassa) ja lauman takana oli viisi koiraa! Ja silti oli tahmeaa kulkemista, jösses!
Siirron jälkeen ajettiin pieni rata helpommin liikkuvilla lampailla. Lyhyt haku, tolpan kierto, kuljetus portista, tolpan kierto ja häkitys. Tyyli vapaa eli poispäinajoa tai tasapainossa kuljetusta. Kamilla tuntu olevan kuljetus ylipäätään vähän hukassa (tehty liikaa poispäinajoa?), joten otin kaikki kuljetukset tasapainossa ajona. Haussa menin aika lähelle laumaa jeesaamaan, kun piti hakea vasemman kautta ja se on Kamille ollut vähän vaikeampi. Haki avustettuna ihan ok ja kuljetuksissa alko taas löytyä ajatus. Lähelle vaan taas tuppasi ja häkityksessä oli vähän säätämistä.
Loppuun jokainen sai tehdä vielä haluamansa kohdan uudestaan. Me tehtiin pätkä kuljetusta etäisyydestä (juoksutusraipalla) huolehtien ja häkitys. Nyt alkokin näyttää jo huomattavasti rauhallisemmalta!
Pentu pääsi pikaisesti nuuhkimaan lampaita ja heiluttelemaan niille häntää. Ja tietenkiin syömään lampaanpapanoita, ah niin makoisia… Ennen paimennusta kävivät meillä pikavisiitillä Outi ja Ledin sisko Q. Kyllä oli pennuilla hauska jälleennäkeminen; kauhiasti juoksua, painia ja vipellystä.
Aiemmin päivällä Kami viimein rohkaistui vähän leikittämään pentua kotona. Leikki meni vähän ehkä villiksi, kun pentu oli riehakkaalla (purevaisella) päällä ja päättyi siihen kun Kami jotenkin liukastui pennun päälle ja pentu loukkasi vasemman etujalkansa :( Hetken aikaa ei varannut sille ollenkaan, itki vaan, mutta vähän ajan päästä alko liikkumaan ontuen ja jonkun ajan kuluttua taas jo ihan normaalisti. Toivottavasti ei tullut sen kummempia vammoja…
Ensimmäiseksi oli tarkoitus siirtää viisi juuri vieroitettua pässiä pyörötarhan kyljestä pässilaitumelle. Alkuperäinen ajatus oli, että olisimme Mian ja Ansan kanssa hoitaneet homman kahdestaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Muutaman kerran saatiin lauma irti häkin kyljestä ja 10m päähän, mutta sitten ne juurtui siihen. Sitten tuli vuoroon Heili & Ninja ja vaikka nekin tosissaan teki töitä, niin ei lähtenyt porukka liikkeelle. Lopulta ne kuljetettiin niin, että yksi pahin junttura kannettiin, yksi oli mulla narun päässä (kiskonnassa) ja lauman takana oli viisi koiraa! Ja silti oli tahmeaa kulkemista, jösses!
Siirron jälkeen ajettiin pieni rata helpommin liikkuvilla lampailla. Lyhyt haku, tolpan kierto, kuljetus portista, tolpan kierto ja häkitys. Tyyli vapaa eli poispäinajoa tai tasapainossa kuljetusta. Kamilla tuntu olevan kuljetus ylipäätään vähän hukassa (tehty liikaa poispäinajoa?), joten otin kaikki kuljetukset tasapainossa ajona. Haussa menin aika lähelle laumaa jeesaamaan, kun piti hakea vasemman kautta ja se on Kamille ollut vähän vaikeampi. Haki avustettuna ihan ok ja kuljetuksissa alko taas löytyä ajatus. Lähelle vaan taas tuppasi ja häkityksessä oli vähän säätämistä.
Loppuun jokainen sai tehdä vielä haluamansa kohdan uudestaan. Me tehtiin pätkä kuljetusta etäisyydestä (juoksutusraipalla) huolehtien ja häkitys. Nyt alkokin näyttää jo huomattavasti rauhallisemmalta!
Pentu pääsi pikaisesti nuuhkimaan lampaita ja heiluttelemaan niille häntää. Ja tietenkiin syömään lampaanpapanoita, ah niin makoisia… Ennen paimennusta kävivät meillä pikavisiitillä Outi ja Ledin sisko Q. Kyllä oli pennuilla hauska jälleennäkeminen; kauhiasti juoksua, painia ja vipellystä.
Aiemmin päivällä Kami viimein rohkaistui vähän leikittämään pentua kotona. Leikki meni vähän ehkä villiksi, kun pentu oli riehakkaalla (purevaisella) päällä ja päättyi siihen kun Kami jotenkin liukastui pennun päälle ja pentu loukkasi vasemman etujalkansa :( Hetken aikaa ei varannut sille ollenkaan, itki vaan, mutta vähän ajan päästä alko liikkumaan ontuen ja jonkun ajan kuluttua taas jo ihan normaalisti. Toivottavasti ei tullut sen kummempia vammoja…
18.5.2011
Tiistaitreenit
Kami pääsi eilen taas aksaamaan. Treenirata näytti tältä:
Kohta 17-19 oli ehkä se haastavin, Kami kun tuppasi 18 jälkeen "vähän" lähteä kaarrattamaan. Ei siinäkään oikeestaan muuta ongelmaa ollut. Ja kaarratuskin taisi olla ihan väsymyksestä johtuvaa. Backlappia viljeltiin hypyille 6 ja 19, se on musta jotenkin hauskanen ohjaus. Hyvää oli meno!
Ennen treeniä pääsi Ledi tutustumaan hallin ympäristöön ja ihmisiin ja treenin jälkeen oli vuorossa hallivierailu. Rohkea on otus ja hyvin sosiaalinen ;) Sisällä lähti vapaana lirkutuksesta vapaana muidenkin matkaan, palautui se onneksi mullekin ;) Ja narulelua repi hurjasti muristen! Kylläpä illalla väsytti koiraa. :)
Nukkumapaikan pentu vaihtoi yöksikin kuraeteisessä olevaan kevythäkkiin. Kuraeteisessähän pentu päivänsä viettää, joten hyvä, että on sinne kotiutunut.
Kohta 17-19 oli ehkä se haastavin, Kami kun tuppasi 18 jälkeen "vähän" lähteä kaarrattamaan. Ei siinäkään oikeestaan muuta ongelmaa ollut. Ja kaarratuskin taisi olla ihan väsymyksestä johtuvaa. Backlappia viljeltiin hypyille 6 ja 19, se on musta jotenkin hauskanen ohjaus. Hyvää oli meno!
Ennen treeniä pääsi Ledi tutustumaan hallin ympäristöön ja ihmisiin ja treenin jälkeen oli vuorossa hallivierailu. Rohkea on otus ja hyvin sosiaalinen ;) Sisällä lähti vapaana lirkutuksesta vapaana muidenkin matkaan, palautui se onneksi mullekin ;) Ja narulelua repi hurjasti muristen! Kylläpä illalla väsytti koiraa. :)
Nukkumapaikan pentu vaihtoi yöksikin kuraeteisessä olevaan kevythäkkiin. Kuraeteisessähän pentu päivänsä viettää, joten hyvä, että on sinne kotiutunut.
17.5.2011
Ledin eka päivä
Pikku-Kelpin eka vuorokausi Suomessa on takana. Eilen kaveri pääsi autoajelulle, kun heitettiin Lasse lentokentälle. Alkumatkasta kuului vähän marmatusta kuljetusboxista, mutta aika nopeasti se nukahti. Lentoasemalle otus sai tehdä pikavisiitin. Täytyhän sen nyt Turunkin kenttä nähdä, kun Frankfurt ja Helsinki ovat jo tutut!
Kotosalla sai vajaan tunnin verran opetella yksin oloa, kun kävin Kamin kanssa lenkillä. Ja nukkuvainen otushan siellä odotti ♥
Kynnetkin nipsastiin lyhyemmiksi. Kauhiasti kaikkea opeteltavaa kaverilla ;) Illalla katsoin kasvattajan laittamia viimesiä videoita pennuista Saksassa ja kun koneelta kuului kasvattajan "pentukutsuhuuto" säntäsi Ledi ulko-ovelle parkumaan. Kyllä reippaalla otuksella näköjään vähän kaihertaa joku ikävä. No se helpotti, kun pääsi syliin ja sitten ihan Kamin lähelle nukkumaan.
Illalla vitistiin taas vähäsen. Vissiin se olisi halunnut Kamin kylkeen nukkumaan, muttei tainnut uskaltaa mennä. Ja toisaalta haluisi olla lähellä mua, mutta Kami on toisessa päässä taloa. Nukahti se lopulta tyynylle, joka on heti makuuhuoneen oviaukon ulkopuolella. Puoliltaöin käytin sen vielä pikapissalla, kun pentu heräsi ja sitten se nukkuikin aamukuuteen, jolloin mä nousin töihin. Pentu siis nukkui hyvin, mutta mä en kyllä oikein nukkunut, kun piti kuunnella joka kerta kun pentu kääntää kylkeä, että herääkö se...
Kotosalla sai vajaan tunnin verran opetella yksin oloa, kun kävin Kamin kanssa lenkillä. Ja nukkuvainen otushan siellä odotti ♥
Kynnetkin nipsastiin lyhyemmiksi. Kauhiasti kaikkea opeteltavaa kaverilla ;) Illalla katsoin kasvattajan laittamia viimesiä videoita pennuista Saksassa ja kun koneelta kuului kasvattajan "pentukutsuhuuto" säntäsi Ledi ulko-ovelle parkumaan. Kyllä reippaalla otuksella näköjään vähän kaihertaa joku ikävä. No se helpotti, kun pääsi syliin ja sitten ihan Kamin lähelle nukkumaan.
Illalla vitistiin taas vähäsen. Vissiin se olisi halunnut Kamin kylkeen nukkumaan, muttei tainnut uskaltaa mennä. Ja toisaalta haluisi olla lähellä mua, mutta Kami on toisessa päässä taloa. Nukahti se lopulta tyynylle, joka on heti makuuhuoneen oviaukon ulkopuolella. Puoliltaöin käytin sen vielä pikapissalla, kun pentu heräsi ja sitten se nukkuikin aamukuuteen, jolloin mä nousin töihin. Pentu siis nukkui hyvin, mutta mä en kyllä oikein nukkunut, kun piti kuunnella joka kerta kun pentu kääntää kylkeä, että herääkö se...
16.5.2011
Ledi
Tässä se nyt sitten on, Ledi:
Reipas ja rohkea pikku-otus. Oli heti kuin kotonaan ja yönkin nukkui makuuhuoneen portin ulkopuolella hipihiljaa :) Ja ahne ja sosiaalinenkin se on. Kamia vähän jänskyttää vielä mokoma otus, mutta kyllä ne samassa lelussa jo roikkuu.
Reipas ja rohkea pikku-otus. Oli heti kuin kotonaan ja yönkin nukkui makuuhuoneen portin ulkopuolella hipihiljaa :) Ja ahne ja sosiaalinenkin se on. Kamia vähän jänskyttää vielä mokoma otus, mutta kyllä ne samassa lelussa jo roikkuu.
14.5.2011
Pikapäivitys
Mihin tää viikko oikein on kadonnut?
Sunnuntaina oli meidän pienryhmän treenipäivä hallilla. Treenausta oikein ajan kanssa, ruokaa, saunaa ja seurustelua :) Kamin kanssa tuli vedettyä liian pitkään ilman taukoa ja koira meni ihan piippuun :( Olinpas mä tyhmä. Lämmölläkin varmaan oli vähän osuutta asiaan.
Maanantaina treenattiin Paraisilla Nooran ohjauksessa. Muuten ihan kivaa menoa, ohjaajan liikkeen rytmitys vaan puuttuu.
Torstaina paimennettiin. Kami vetäs heti alussa aika vauhdilla päin verkkoaitaa kun yritti rynnistää pysäyttämään laumaa eikä huomannut aitaa. Meni komiasti ympäri jalat kohti taivasta... Aika rysäys! Siitä johtuen taisi vähän itsevarmuus mennä hukkaan, kun pitkästä aikaa tuli taas se "katselen kiltisti ohjaajaa täältä lauman takaa"-moodi. Ei tahtonut päästä kunnon työskentelymoodiin. Tehtiin poispäinajoa metsätiellä ja metsähakuja. Illalla koira oli kotonakin vielä jotenkin levoton, oliskohan vähän ollut kipeä jostain kohtaa? Seuraavana päivänä onneksi oli taas normaali.
Tänään lähdetään juhlimaan ystävien häitä. Kami menee hoitoon taas Millan luo ja haetaan sieltä huomenna illalla, samalla reissulla kun tulemme pennun kanssa kentältä, hui!
Lähistöllä asuviin noutajiinkin ollaan taas pitkästä aikaa metsässä törmätty. Jopa kolmasti tällä viikolla! Ja niitä on nykyään neljä urosta... Mutta kai noi alkavat tottua toisiinsa, kun tuntuu, että ovat joka kerta vähän rauhallisempia kohtaamisissa. Toki siinä on vähän jäykistelyä, mutta ei mitään rähinän aloituksia. Ja sainpahan samalla kysyttyä, mitä mokomat tykkäävät pennusta. Omistaja oli sitä mieltä, että ei ne sitä syö. Toivotaan niin.
Sunnuntaina oli meidän pienryhmän treenipäivä hallilla. Treenausta oikein ajan kanssa, ruokaa, saunaa ja seurustelua :) Kamin kanssa tuli vedettyä liian pitkään ilman taukoa ja koira meni ihan piippuun :( Olinpas mä tyhmä. Lämmölläkin varmaan oli vähän osuutta asiaan.
Maanantaina treenattiin Paraisilla Nooran ohjauksessa. Muuten ihan kivaa menoa, ohjaajan liikkeen rytmitys vaan puuttuu.
Torstaina paimennettiin. Kami vetäs heti alussa aika vauhdilla päin verkkoaitaa kun yritti rynnistää pysäyttämään laumaa eikä huomannut aitaa. Meni komiasti ympäri jalat kohti taivasta... Aika rysäys! Siitä johtuen taisi vähän itsevarmuus mennä hukkaan, kun pitkästä aikaa tuli taas se "katselen kiltisti ohjaajaa täältä lauman takaa"-moodi. Ei tahtonut päästä kunnon työskentelymoodiin. Tehtiin poispäinajoa metsätiellä ja metsähakuja. Illalla koira oli kotonakin vielä jotenkin levoton, oliskohan vähän ollut kipeä jostain kohtaa? Seuraavana päivänä onneksi oli taas normaali.
Tänään lähdetään juhlimaan ystävien häitä. Kami menee hoitoon taas Millan luo ja haetaan sieltä huomenna illalla, samalla reissulla kun tulemme pennun kanssa kentältä, hui!
Lähistöllä asuviin noutajiinkin ollaan taas pitkästä aikaa metsässä törmätty. Jopa kolmasti tällä viikolla! Ja niitä on nykyään neljä urosta... Mutta kai noi alkavat tottua toisiinsa, kun tuntuu, että ovat joka kerta vähän rauhallisempia kohtaamisissa. Toki siinä on vähän jäykistelyä, mutta ei mitään rähinän aloituksia. Ja sainpahan samalla kysyttyä, mitä mokomat tykkäävät pennusta. Omistaja oli sitä mieltä, että ei ne sitä syö. Toivotaan niin.
7.5.2011
Voittajafiilis!
Viime vuonna Lohjalla me munattiin ittemme ihan täysin videoilla kuului, kuinka katsojatkin kauhisteli menoa... Tänä vuonna näytettiin! Ekalta radalta nollavoitto ja toka aksaserti, tokalla radalla yksi rima alas, mutta nopein aika ja hyppäriltä nollavoitto ja hyppyserti. Ei paha ottaa kaksi sertiä samana päivänä! Seuraavat ja viimeset saadaankin vastaanottaa aikasintaa ensi keväänä. Mutta se mitä tosissaan olisin halunnut, jäi saamatta: tuplanolla. Samperin riman pudotus... Nopein aikakin kun oli, niin oltais otettu triplanollavoitto 
Sepäs vasta olis huikeeta!
Eka rata oli aika nappisuoritus. Jännän paikkoja oli kepit, niihin kun tultiin aika vauhdilla, niin moni koira ei vaan taipunut enää tokaan väliin. Ja lopussa keinun jälkeen rupesi rimat jännittämään, kun oli aika lyhyt väli hypyillä + takaaleikkaus ja tieto, että nolla on alla. Ykkössijalla oli kanssamme täsmälleen samalla ajalla myös yksi bortsu, onneksi se oli jo AVA, niin ei tarvinnut ruveta sertistä "tappelemaan".
Tokalla radalla rynnin alussa liikaa, oli kiire A:ta edeltävän hypyn ohi, kun moni koira törmäili siinä ohjaajaan. Ja hypyltä tuli sitten rima alas :( Keppien jälkeinen takaakierto oli alkujaan se, millä odotin riman tippuvan, se onneksi handlattiin. Ja lopussa pääsi kaarros "vähän" pitkäksi, oli löysä olo, kun tiesi, että vitonen on alla. Mutta silti nopein aika, oho!
Kolmannelle radalle asenne oli vähän, että "tällä ei ole meille mitään annettavaa". Tuplanolla on menetetty ja hyppärinollia on riittämiin. Jalka alkoi radalla tuntua raskaalta ja oma ohjaus epäilytti yhdessä kohtaa kun kaikki muut teki sen toisin. Mä en vaan sillä toisella tapaa kyennyt näkemään, että saisin Kamin oikealle hypylle, joten onneksi pysyin omassa mietinnässäni ja nollahan sieltäkin tuli. Ja vielä se voitto ja sertikin... Aika mahti päivä!
Sepäs vasta olis huikeeta!Eka rata oli aika nappisuoritus. Jännän paikkoja oli kepit, niihin kun tultiin aika vauhdilla, niin moni koira ei vaan taipunut enää tokaan väliin. Ja lopussa keinun jälkeen rupesi rimat jännittämään, kun oli aika lyhyt väli hypyillä + takaaleikkaus ja tieto, että nolla on alla. Ykkössijalla oli kanssamme täsmälleen samalla ajalla myös yksi bortsu, onneksi se oli jo AVA, niin ei tarvinnut ruveta sertistä "tappelemaan".
Tokalla radalla rynnin alussa liikaa, oli kiire A:ta edeltävän hypyn ohi, kun moni koira törmäili siinä ohjaajaan. Ja hypyltä tuli sitten rima alas :( Keppien jälkeinen takaakierto oli alkujaan se, millä odotin riman tippuvan, se onneksi handlattiin. Ja lopussa pääsi kaarros "vähän" pitkäksi, oli löysä olo, kun tiesi, että vitonen on alla. Mutta silti nopein aika, oho!
Kolmannelle radalle asenne oli vähän, että "tällä ei ole meille mitään annettavaa". Tuplanolla on menetetty ja hyppärinollia on riittämiin. Jalka alkoi radalla tuntua raskaalta ja oma ohjaus epäilytti yhdessä kohtaa kun kaikki muut teki sen toisin. Mä en vaan sillä toisella tapaa kyennyt näkemään, että saisin Kamin oikealle hypylle, joten onneksi pysyin omassa mietinnässäni ja nollahan sieltäkin tuli. Ja vielä se voitto ja sertikin... Aika mahti päivä!
6.5.2011
Paimennusta
Tiistaina käväsin päivällä vetämässä hallilla pikatreenit, jälleen vähän niitä kontaktimuistutteluja. Nyt oli taas ylösmenot ihan priimaa ja alastulotkin on siinä sivussa nopeutunut.
Eilen paimennettiin. Ensiksi tehtiin hakuja tolppakoiralta. Oikelta haki suht ok, vasen on armottoman suppea. Ekalla kerralla pitkältä matkalta jopa leikkasi lauman eteen... Otettiin sitten muutamat kierrokset vasenta ja vähän oikeaa ihan vaan lauman ympäri etäisyyttä hakien. Siinä sai ohjaajakin sitten juosta ja painostaa koiraa, että saatiin sitä etäisyyttä, huoh. Toi on kyllä meidän ikuisuusongelma.
Lisäksi harjoteltiin lampaiden irrotusta pyöröhäkistä. Häkin sisällä oli siis iso lauma ja kolme ulkopuolella ja ne kolme piti kuskata pois. Mutta nehän liiskaantuu ihan siihen pyöröaitaan kiinni ja kulkee sitä ympäri, joten se irrotus vaatii vähän tekemistä. Kami hoiti homman kyllä aika hienosti! Tosin sen verran hommaa näin ekalla kerralla autettiin, että otin itse yhden lampaan koukun nokkaan ja avitin sitä oikeaan suuntaan niin lähtevät vähän helpommin. Ja kolmatta niskurilammasta Kami tuijotti hyyyyytävällä silmällä, kun lammas yritti kovasti takasin häkille ja oli vaan pää Kamia kohti ja kopisteli uhkaillen etusorkillaan. Eipä Kami edes viittinyt naksutella sille vaan tuijotti sitä vaan niin kovalla silmällä, että askel kerrallaan alko lammas pakittaa... Kami näytti ihan aidolta paimenelta!
Loppuun vielä vähän pentukuvasaastetta Saksasta...
Eilen paimennettiin. Ensiksi tehtiin hakuja tolppakoiralta. Oikelta haki suht ok, vasen on armottoman suppea. Ekalla kerralla pitkältä matkalta jopa leikkasi lauman eteen... Otettiin sitten muutamat kierrokset vasenta ja vähän oikeaa ihan vaan lauman ympäri etäisyyttä hakien. Siinä sai ohjaajakin sitten juosta ja painostaa koiraa, että saatiin sitä etäisyyttä, huoh. Toi on kyllä meidän ikuisuusongelma.
Lisäksi harjoteltiin lampaiden irrotusta pyöröhäkistä. Häkin sisällä oli siis iso lauma ja kolme ulkopuolella ja ne kolme piti kuskata pois. Mutta nehän liiskaantuu ihan siihen pyöröaitaan kiinni ja kulkee sitä ympäri, joten se irrotus vaatii vähän tekemistä. Kami hoiti homman kyllä aika hienosti! Tosin sen verran hommaa näin ekalla kerralla autettiin, että otin itse yhden lampaan koukun nokkaan ja avitin sitä oikeaan suuntaan niin lähtevät vähän helpommin. Ja kolmatta niskurilammasta Kami tuijotti hyyyyytävällä silmällä, kun lammas yritti kovasti takasin häkille ja oli vaan pää Kamia kohti ja kopisteli uhkaillen etusorkillaan. Eipä Kami edes viittinyt naksutella sille vaan tuijotti sitä vaan niin kovalla silmällä, että askel kerrallaan alko lammas pakittaa... Kami näytti ihan aidolta paimenelta!
Loppuun vielä vähän pentukuvasaastetta Saksasta...
2.5.2011
Pentusia!
Saksan reissu takana! Ja olipas kiva reissu! Saksassa oli kesä jo kovassa vauhdissa: nurmet oli vihreinä ja sireenit kukki. Kaunista!
Lauantaina ajeltiin kolmisensataa kilometriä Kaiserslauterniin pentuja katsomaan. Tai oikeastaan ensiksi mentiin Ludwigshafeniin, jossa kasvattaja Diana oli myymässä ja kisaamassa agilitykilpailuissa. Niillä oli aksakentän laidalla Biergarten! Kisapaikalta lähdettiin melkein heti pentuja katsomaan ja voi mitä pentuja...
Oikein oli reipas ja nätti kuusikko. Ja poika dumbo-korvineen tietenkin aivan valloittava! Pakkohan se on kotio saada...
Päivää vajaan kahden viikon päästä se sitten Helsinkiin lentääkin kahden siskonsa kanssa. Saas nähdä mitä siitä tulee... :D
Menomatka pentuja katsomaan sujui aurinkoisessa säässä ja maisemia ihaillen yhdessä hujauksessa. Ja autobaanallahan saa aika reippaasti lasketella menemäänkin. Paluumatka puolestaan ei tuntunut loppuvan koskaan, oli pilkkopimeää, vettä tuli kaatamalla ja salamatkin välkkyi. Mitään ei nähnyt ja pikku-fiiat oli vähän väliä vesiliirrossa, madeltiin siis pitkään alle 80 km/h... Karmea keli!
Loppuun pari videota, ekassa meille tuleva b&t poika ja Suomeen muuttava punapantatyttö "kuoppaavat" kasvattajalle jäävää narttua.
R&T-tytöt kirmaa, poitsu kähjää Lassen sylissä:
Lauantaina ajeltiin kolmisensataa kilometriä Kaiserslauterniin pentuja katsomaan. Tai oikeastaan ensiksi mentiin Ludwigshafeniin, jossa kasvattaja Diana oli myymässä ja kisaamassa agilitykilpailuissa. Niillä oli aksakentän laidalla Biergarten! Kisapaikalta lähdettiin melkein heti pentuja katsomaan ja voi mitä pentuja...
Oikein oli reipas ja nätti kuusikko. Ja poika dumbo-korvineen tietenkin aivan valloittava! Pakkohan se on kotio saada...
Päivää vajaan kahden viikon päästä se sitten Helsinkiin lentääkin kahden siskonsa kanssa. Saas nähdä mitä siitä tulee... :D
Menomatka pentuja katsomaan sujui aurinkoisessa säässä ja maisemia ihaillen yhdessä hujauksessa. Ja autobaanallahan saa aika reippaasti lasketella menemäänkin. Paluumatka puolestaan ei tuntunut loppuvan koskaan, oli pilkkopimeää, vettä tuli kaatamalla ja salamatkin välkkyi. Mitään ei nähnyt ja pikku-fiiat oli vähän väliä vesiliirrossa, madeltiin siis pitkään alle 80 km/h... Karmea keli!
Loppuun pari videota, ekassa meille tuleva b&t poika ja Suomeen muuttava punapantatyttö "kuoppaavat" kasvattajalle jäävää narttua.
R&T-tytöt kirmaa, poitsu kähjää Lassen sylissä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)