Tripla-vitonen...

Ja taas jälleen kerran kisoissa, tällä kertaa TSAU:lla. Tulosrivinä 5-5-5, huoh. Niin lähellä, mutta niiiin kaukana.

Eka rata oli tosi sujuva ja mukava juostava. Kami vaan meni tiputtamaan tokan riman, mrrr. Ja ekalta putkelta käänty jostain ihmeen syystä ulospäin, ei mitään järkeä…



Tokalla radalla oli vähän haastavampikin kohta, nimittäin tuo mustan putken jälkeinen. Mun OLI tarkotus pyöritellä se vähän eri tavalla, mutta virheettä päästiin tälläkin sooloilulla… Ja tuolla yhdellä pakkovalssihypyllä (ennen mustaa putkea) olis voinut kääntää rintaman KOHTI sitä estettäkin, että ois koira tajunnut hypätä sen vähän sulavammin… Puomilla kyttäsin ylösmenokontaktia silmä kovana ja helpotus oli suuri kun koira koski siihen ihan reilusti, vielä pari hyppyä ja nollana maaliin! Nolla-ilo ei vaan kauaa kestänyt, kun mulle kerrottiin, että puomin ylösmenolta tuomari oli antanut virheen. Halvattu, sanon minä: se otti sen kontaktin!



Viimesenä oli hyppäri. Putken jälkeinen hyppysuora oli se haastavin kohta ja toki siinä Kami tiputti yhden riman, kun lähti mun perään rynnimään. Muuten ihan kivaa menoa.

Ledi pääsi illalla tokoilemaan. Nyt löysin kädelleni asennon, jossa Ledin pää pysyy paikallaa ja kroppa suorana. Tällä menolla saadaan ehkä sitä namikättä vähitellen  häivytettyä. Lisäksi tehtiin paikallamakuussa häiriöitä, sekä liikkeestä seis ja maahan.

(Kuvat: V-P Suuronen)