Viime viikolla tuli pitkästä aikaa käytyä rally-tokokisoissa Ledin kanssa. Edelliset kisathan oli ennen omaa polvitapaturmaa eli ihan alkuvuodesta.
Kisat oli Loimaalla, tuomarina Anna Klingenberg ja luokkana ekaa kertaa AVO. Kaksi ohjattua treenikertaa tuli otettua ennen kisaa, joten aika heikolla valmistautumisella lähdettiin :D Onneksi radalla ei ollut hyppyä, se kun on vähän vaiheessa, eikä juoksua, kun se on mulle vielä vähän hankalaa...
Liikkeestä maahanmenossa ei Lepa mennyt ekalla yrityksellä maahan, joten sen uusin ja lisäksi otettiin -1 OV pysähtymisestä, olin vissiin liian pitkällä kylttiin nähden. Ja seuruu oli aika kauheeta edistämistä ja poikittamista, virheitä siitä ei tosin tässä lajissa vielä tule. Lopputuloksena 96 p. ja kolmas sija.
Eilen oli viimeinen kerta Nose Workin jatkokurssia ja "loppukoe" eli tehtiin kokeenomaisesti kaikki osa-alueet läpi. Ekana oli ulkoetsintä, siinä Lepa löysi hajun 17 sekunnissa ja jäi sen verran selvästi hajulle, että pystyin löydön toteamaan. Ilmaisuahan ei vielä sen kummemin ole otettu, kunhan yritän lukea koiraa. Ajoneuvoetsinnässä oli kaksi autoa ja toisen pyöräkotelosta löytyi haju. Siitä olin just toteamassa, että löytö, kun Lepa jo hermostui odotteluun ja nakkasi magneettikotelon kuonollaan tai tassullaan irti :D Sisäetsinnässä tuhistiinkin sitten koko 3 minuuttia. Moneen kertaa Ledi jäi yhteen kohtaan nuuskimaan, muttei tarpeeksi selkeästi paikantanut kohdetta, että olisin uskaltanut löydöksi todeta. Lopulta totesin ihan viime sekunneilla, että kyllä se tässä on pakko olla ja olihan se. Laatikoista etsittiin kanssa jonkun aikaa, mutta löytyi oikea.
Kamin kanssa tein itsekseni ulko- ja ajoneuvoetsinnän, ei taas tahtonut maltti riittää, mutta löytyi kohteet lopulta.
Oman polven kuulumisia en kirjota, turhauttavan p**ka se on.
19.10.2017
Nose Workia ja paimennusta
Nose Work 1 -kurssi saatiin päätökseen ja kakkonenkin aloitettu. Kami on mun pääasiallinen kurssikoira, koska Ledi on sen verran "helpompi" tapaus, että sitä kouluttaa itsekseenkin ;) Eilen oli kakkoskurssin eka kerta ja koska yksi koirakko oli poissa, pääsi Lepakin tekemään täyden treenin. Teemana oli laatikkoetsintä. Eka kierros oli jono erinäköisiä laukkuja, joista kahdessa oli haju. Eka haju löytyi Kamilta hyvin, mutta toinen ei millään. Ja sitten tuli turhauma ja piti retuutella laukkuja hampailla... Huoh. Näköjään Kamille oli ihan outo ajatus, että hajuja voi olla radassa kaksikin. Ledi löysi insinöörinä molemmat hajut ihan helposti.
Toka harjoitus oli muovikartioilla, joissa keskellä reikä. Kartioita taisi olla melkein kolmisenkymmentä ja neljässä oli haju. Nyt Kamikin malttoi jatkaa hommia aina löydön jälkeen ja kaikki löytyivät. Loppua kohden tosin sen verran kiihtyi, että kartioita piti tallata lysyyn... Ledi oli kiltti ja tarkka, ei siinä kummempaa.
Kolmas kierros oli muovikoreilla, kahdessa haju ja tämä meni molemmilta aika sujuvasti. Täytyypä muistaa siis treenata noitakin, että löydettäviä kohteita on enempi kuin yksi. Hyvin molemmat tällä hetkellä tajuaa, että mitä haetaan ja pysähtyvät löydölle, varsinaista ilmaisua ei vielä ole sen suuremmin rakennettu. Vähän vaan haettu kestoa, että naksua ei tule ihan heti, kun nenä osuu kohteeseen vaan hetki pitäisi sitä "osoittaa". Ja Kamille se maltti on haasteena, välillä tuppaa kiihtymään tai turhautumaan ja sitten menee vallan vouhotukseksi homma.
Ledin kanssa ollaan pitkästä aikaa käytä kahdesti paimentamassakin. Ekalla kerralla tehtiin hakukaaria niin, että tolppakoirat täytyy kiertää kanssa. Ledillä oli ihan poikkeuksellisen hyvät kaaret, eikä meinannutkaan tulla tolppakoirien editse. Toisella kerralla tehtiin samaa, mutta pidemmällä hakumatkalla (itse tosin olin lähempänä varmistamassa) ja edelleen kierrettiin tolppakoirat oikein mallikkaasti. Lisäksi vähän häkitettiin.
Toka harjoitus oli muovikartioilla, joissa keskellä reikä. Kartioita taisi olla melkein kolmisenkymmentä ja neljässä oli haju. Nyt Kamikin malttoi jatkaa hommia aina löydön jälkeen ja kaikki löytyivät. Loppua kohden tosin sen verran kiihtyi, että kartioita piti tallata lysyyn... Ledi oli kiltti ja tarkka, ei siinä kummempaa.
Kolmas kierros oli muovikoreilla, kahdessa haju ja tämä meni molemmilta aika sujuvasti. Täytyypä muistaa siis treenata noitakin, että löydettäviä kohteita on enempi kuin yksi. Hyvin molemmat tällä hetkellä tajuaa, että mitä haetaan ja pysähtyvät löydölle, varsinaista ilmaisua ei vielä ole sen suuremmin rakennettu. Vähän vaan haettu kestoa, että naksua ei tule ihan heti, kun nenä osuu kohteeseen vaan hetki pitäisi sitä "osoittaa". Ja Kamille se maltti on haasteena, välillä tuppaa kiihtymään tai turhautumaan ja sitten menee vallan vouhotukseksi homma.
Ledin kanssa ollaan pitkästä aikaa käytä kahdesti paimentamassakin. Ekalla kerralla tehtiin hakukaaria niin, että tolppakoirat täytyy kiertää kanssa. Ledillä oli ihan poikkeuksellisen hyvät kaaret, eikä meinannutkaan tulla tolppakoirien editse. Toisella kerralla tehtiin samaa, mutta pidemmällä hakumatkalla (itse tosin olin lähempänä varmistamassa) ja edelleen kierrettiin tolppakoirat oikein mallikkaasti. Lisäksi vähän häkitettiin.
7.9.2017
Paluu arkeen
Ohoh, kylläpäs se kesä mennä suhahti nopeesti. Loma meni pääasiassa mökillä, kolmen viikon aikana käytiin yksi yö yöpymässä kotona, muuten möksällä :D Säät oli mitä oli, mutta kivaa siellä silti oli. Mökkinaapurit ovat kovasti tykästyneet meidän koiriin ja nehän innolla hoitaa naapurien viihdyttämisen. Oppineet vallan uusia ja hulvattomia tapoja saaren ympyröissä.
Alkukesästä Kamilla tuli yhtäkkiä oikea takajalka kovin kipeeksi. Ei voinut käydä maate oikeelle kyljelle ja vingahteli maahan mennessä/noustessa. Koska Kami ei vingu ikinä, varasin heti ajan ortopedille. Kipukohtaa oli taas kovin vaikea paikantaa, kun lääkärille Kami ei suostunut kipujaan näyttämään. Oikeaan reiteen se kuitenkin eniten kohdistui. Röntgen-kuvat otettiin kanssa. Spondyloosi ei näyttänyt kauheesti edenneen vuosien mittaan, mutta lonkkien nivelrikko oli vähän edennyt. Nivelrikko ja kenties joku reiden venäytys oli vahvimmat veikkaukset kivun aiheuttajaksi ja Kami sai kipulääkekuurin. Sen jälkeen ollut parempi, mutta seistessä kyllä edelleen huomaa, että ei se oikeelle takajalalle kunnolla varaa. Ja makuulla kyseinen jalka aina välillä tekee tahattomia "potkuja" eli jotain pientä kiusaa siellä on, mutta näillä mennään. Kami kuitenkin kulkee ja juoksee ihan tyytyväisenä.
Ledilläkin oli taas pitkästä aikaa lyhyt kipujakso ja käytiin osteopaatillakin. Mitään selkeää nikamalukkoa ei tällä kertaa löytynyt, mutta jäykkiä paikkoja kyllä ja niitä saatiin avattua. Sen jälkeen ollut taas ihan fine.
Oma polvi on nyt siinä kunnossa, että sillä kävelee ihan kivasti ja nyt saa varovasti hölkkäilläkin. Kesällä tuli jonkun verran fillaroitua, kun ostettiin uudet pyörätkin, ja fillarointi on polvelle oikein hyvää liikuntaa. Saaresta mentiin kerta viikkoon veneellä mantereelle, pyörät mukana, ja sitten fillarilla kauppaan. Siitä tuli aika passeli 16 km lenkki. Jäykkä polvi vielä on ja rappusten alasmeno on hankalaa. Ja lihaskuntotreenien kanssa tarttis taas ahkeroitua.
Rally-toko ja toko on ollut aika vähällä treenaamisella, mutta nyt aloitin Kamin kanssa Nose Work-kurssin. Ledin kanssa kyseinen laji tuntuu niin helpolta, että sen saan varmaan koulittua itsekin, mutta Kamin intovouhkaus vaatii vähän enempi neuvoja kokeneilta. Kurssia on käyty nyt teoriakerta ja kaksi treenikertaa. Viime kerralla Kami paikansi lasipurkeista eukalyptuksen oikein mainiosti ja siirryttiin pahvilaatikkoihinkin. Siellä helposti tulee esiin laatikoiden pahoinpitelyä... Pari kertaa malttaa tehdä rauhassa, sitten lähtee kierroksille ja tallotaan laatikot mennessä... Oikea laatikko silti kyllä löytyy yleensä ihan kivasti, täytyy siis vaan pitää treenit tarpeeksi lyhyinä. Mielenkiintoinen laji kyllä!
Alkukesästä Kamilla tuli yhtäkkiä oikea takajalka kovin kipeeksi. Ei voinut käydä maate oikeelle kyljelle ja vingahteli maahan mennessä/noustessa. Koska Kami ei vingu ikinä, varasin heti ajan ortopedille. Kipukohtaa oli taas kovin vaikea paikantaa, kun lääkärille Kami ei suostunut kipujaan näyttämään. Oikeaan reiteen se kuitenkin eniten kohdistui. Röntgen-kuvat otettiin kanssa. Spondyloosi ei näyttänyt kauheesti edenneen vuosien mittaan, mutta lonkkien nivelrikko oli vähän edennyt. Nivelrikko ja kenties joku reiden venäytys oli vahvimmat veikkaukset kivun aiheuttajaksi ja Kami sai kipulääkekuurin. Sen jälkeen ollut parempi, mutta seistessä kyllä edelleen huomaa, että ei se oikeelle takajalalle kunnolla varaa. Ja makuulla kyseinen jalka aina välillä tekee tahattomia "potkuja" eli jotain pientä kiusaa siellä on, mutta näillä mennään. Kami kuitenkin kulkee ja juoksee ihan tyytyväisenä.
Ledilläkin oli taas pitkästä aikaa lyhyt kipujakso ja käytiin osteopaatillakin. Mitään selkeää nikamalukkoa ei tällä kertaa löytynyt, mutta jäykkiä paikkoja kyllä ja niitä saatiin avattua. Sen jälkeen ollut taas ihan fine.
Oma polvi on nyt siinä kunnossa, että sillä kävelee ihan kivasti ja nyt saa varovasti hölkkäilläkin. Kesällä tuli jonkun verran fillaroitua, kun ostettiin uudet pyörätkin, ja fillarointi on polvelle oikein hyvää liikuntaa. Saaresta mentiin kerta viikkoon veneellä mantereelle, pyörät mukana, ja sitten fillarilla kauppaan. Siitä tuli aika passeli 16 km lenkki. Jäykkä polvi vielä on ja rappusten alasmeno on hankalaa. Ja lihaskuntotreenien kanssa tarttis taas ahkeroitua.
Rally-toko ja toko on ollut aika vähällä treenaamisella, mutta nyt aloitin Kamin kanssa Nose Work-kurssin. Ledin kanssa kyseinen laji tuntuu niin helpolta, että sen saan varmaan koulittua itsekin, mutta Kamin intovouhkaus vaatii vähän enempi neuvoja kokeneilta. Kurssia on käyty nyt teoriakerta ja kaksi treenikertaa. Viime kerralla Kami paikansi lasipurkeista eukalyptuksen oikein mainiosti ja siirryttiin pahvilaatikkoihinkin. Siellä helposti tulee esiin laatikoiden pahoinpitelyä... Pari kertaa malttaa tehdä rauhassa, sitten lähtee kierroksille ja tallotaan laatikot mennessä... Oikea laatikko silti kyllä löytyy yleensä ihan kivasti, täytyy siis vaan pitää treenit tarpeeksi lyhyinä. Mielenkiintoinen laji kyllä!
12.6.2017
Kennelleiri 2017
Oh, pitkästä aikaa treenipäivitys! Siis ihan koiratreeni :D
Viikonloppuna oli taas perinteinen ja odotettu Kelmi-Nallikallion kennelleiri. Paikkana oli tällä kertaa Kuralan Kartanotila Yläneellä, ai vitsit kuinka kivat puitteet!
Kamilla ja Lepallahan on ollut mun jalattomuuden takia aika hiljaiseloa viimeset kolme kuukautta, joten reissuviikonloppu oli niidenkin mielestä ratkiriemukas juttu :D Perjantai-iltana majoituttiin Kuralaan ja Kami & Lepa pääsivät vähän juoksemaan aksakentällä putkeen ja rimattomia hyppyjä. Ohjattua treeniä ei perjantaina ollut, kunhan istuttiin pihalla juoruilemassa ja koirat saivat remuta pisin pihaa eri kokoonpanoissa.
Lauantaina meillä oli rally-tokotreenit. Ledin kanssa tein ihan rataa osissa, mutta Kamia en uskaltanut seuruuttaa paria metriä pidempään kun se painaa ja poikittaa niin hitosti ja mun kävely on edelleen tosi heikolla tasolla, niin ei uskaltanut riskeerata. Hyppy on molemmilla koirilla ollut vielä alkutekijöissä, että mitä sen kanssa tulisi tekemään. Pysäytys hypyn jälkeen on ollut ajatuksena, mutta poikittain kääntyminen pysähdyksessä ongelmana. Molemmilla koirilla tuntui namialusta auttavan pysähtymisen suoristamisessa, jatkamme sillä linjalla. Lisäksi tehtiin jonkun verran oikean puolen perusasentoa ja seuruuta. Varsinkin Kamin kanssa sitä on nyt hyvä treenata, kun oikealla puolen se ei puske mua! Kamille siis lähiaikoina paljon oikean puolen treeniä tiedossa. Ledikin pystyi jo taas vähän paremmin relaamaan oikealla puolen muutaman toiston jälkeen.
Ilta menikin sitten taas grillatessa, juorutessa ja sekä koirien että ohjaajien kisaillessa ;)
Sunnuntaina väsytti :D Lepan kanssa otettiin ensikosketus Nose Workiin ja sehän osoittautuikin mielenkiintoiseksi ja Ledi-insinöörille ihan omaksi lajiksi. Alkuun naksuteltiin lasipurkin, jossa oli eukalyptus-haju, haistelusta ja pian otettiin mukaan vääräkin lasipurkki ja palkkailtiin tietenkin sen oikean haistelusta. Sitten tehtiin muovilaatikosta hajun etsintään ja useamman laatikon joukosta sen oikean laatikon hakua. Ledi oli niin kovin tarkkana ja innoissaan! Pari kierrosta tehtiin ihan sisäetsintääkin, jossa oli muutamat jakkarat/tuolit ja aksapöytä, joissa oli hajutarroja kiinni. Hyvin paikantui jokainen täplä ja yhdeltä siirryttiin aina seuraavaa etsimään. Lepa oli ihan pro, tätä lajia täytyykin yrittää jatkaa!
Omasta jalasta sen verran, että viikonloppu meni vallan ilman keppiä, mutta kyllä se kävely varsinkin lauantai-iltana alko olla jo aika ontuvaa, kun tuli päivän aikana kuljettua niin paljon. Mutta onneksi nyt edes välttävästi pystyi jo kepin kanssa liikkumaan, muuten olisi treenailut jääneet vieläkin vähemmälle.
Viikonloppuna oli taas perinteinen ja odotettu Kelmi-Nallikallion kennelleiri. Paikkana oli tällä kertaa Kuralan Kartanotila Yläneellä, ai vitsit kuinka kivat puitteet!
Kamilla ja Lepallahan on ollut mun jalattomuuden takia aika hiljaiseloa viimeset kolme kuukautta, joten reissuviikonloppu oli niidenkin mielestä ratkiriemukas juttu :D Perjantai-iltana majoituttiin Kuralaan ja Kami & Lepa pääsivät vähän juoksemaan aksakentällä putkeen ja rimattomia hyppyjä. Ohjattua treeniä ei perjantaina ollut, kunhan istuttiin pihalla juoruilemassa ja koirat saivat remuta pisin pihaa eri kokoonpanoissa.
Lauantaina meillä oli rally-tokotreenit. Ledin kanssa tein ihan rataa osissa, mutta Kamia en uskaltanut seuruuttaa paria metriä pidempään kun se painaa ja poikittaa niin hitosti ja mun kävely on edelleen tosi heikolla tasolla, niin ei uskaltanut riskeerata. Hyppy on molemmilla koirilla ollut vielä alkutekijöissä, että mitä sen kanssa tulisi tekemään. Pysäytys hypyn jälkeen on ollut ajatuksena, mutta poikittain kääntyminen pysähdyksessä ongelmana. Molemmilla koirilla tuntui namialusta auttavan pysähtymisen suoristamisessa, jatkamme sillä linjalla. Lisäksi tehtiin jonkun verran oikean puolen perusasentoa ja seuruuta. Varsinkin Kamin kanssa sitä on nyt hyvä treenata, kun oikealla puolen se ei puske mua! Kamille siis lähiaikoina paljon oikean puolen treeniä tiedossa. Ledikin pystyi jo taas vähän paremmin relaamaan oikealla puolen muutaman toiston jälkeen.
Ilta menikin sitten taas grillatessa, juorutessa ja sekä koirien että ohjaajien kisaillessa ;)
Sunnuntaina väsytti :D Lepan kanssa otettiin ensikosketus Nose Workiin ja sehän osoittautuikin mielenkiintoiseksi ja Ledi-insinöörille ihan omaksi lajiksi. Alkuun naksuteltiin lasipurkin, jossa oli eukalyptus-haju, haistelusta ja pian otettiin mukaan vääräkin lasipurkki ja palkkailtiin tietenkin sen oikean haistelusta. Sitten tehtiin muovilaatikosta hajun etsintään ja useamman laatikon joukosta sen oikean laatikon hakua. Ledi oli niin kovin tarkkana ja innoissaan! Pari kierrosta tehtiin ihan sisäetsintääkin, jossa oli muutamat jakkarat/tuolit ja aksapöytä, joissa oli hajutarroja kiinni. Hyvin paikantui jokainen täplä ja yhdeltä siirryttiin aina seuraavaa etsimään. Lepa oli ihan pro, tätä lajia täytyykin yrittää jatkaa!
Omasta jalasta sen verran, että viikonloppu meni vallan ilman keppiä, mutta kyllä se kävely varsinkin lauantai-iltana alko olla jo aika ontuvaa, kun tuli päivän aikana kuljettua niin paljon. Mutta onneksi nyt edes välttävästi pystyi jo kepin kanssa liikkumaan, muuten olisi treenailut jääneet vieläkin vähemmälle.
9.6.2017
Sitä aletaan kävellä...
7 viikkoa taitaa olla nyt leikkauksesta. Fyssarikäyntejä takana 4 kappaletta ja niihin olen tosi tyytyväinen. Nyt on vähän taukoa ennen seuraava fyssarikertaa, mutta mulla on saliohjelmaa ja eri liikkeitä tehtäväksi. Vesijuoksussa kävin muutaman kerran, mutta jätin sen hetkeksi pois, kun tuntui, ettei siellä saanut jalkaan tarpeeksi liikettä. Nyt viikossa on taas tapahtunut iso muutos, joten kai sitä ensi viikolla voisi vesijuoksuakin taas kokeilla. Kuntopyörä on kotona kovassa käytössä, pääasiassa poljen noin 20 min päivässä ja sitten perään lihaskuntoliikkeet.
Edellellispäivänä fyssari totesi, että kävely alkaa olla sen verran normaalin näköistä, että kepin voi jättää pois. Kannan pidemmille matkoilla kuitenkin toistaiseksi keppiä vielä mukana, kun ei ole ihan täyttä luottoa siihen, että polvi ei väsähdä. Ja metsässä koirien kanssa keppi on tarpeen, kun on epätasainen maasto.
Edellellispäivänä fyssari totesi, että kävely alkaa olla sen verran normaalin näköistä, että kepin voi jättää pois. Kannan pidemmille matkoilla kuitenkin toistaiseksi keppiä vielä mukana, kun ei ole ihan täyttä luottoa siihen, että polvi ei väsähdä. Ja metsässä koirien kanssa keppi on tarpeen, kun on epätasainen maasto.
11.5.2017
3 viikkoa ja risat leikkauksesta
Reilut kolme viikkoa kulunut ja kepeillä könkkääminen alkaa tylsistyttämään... Kun voisi edes vessassa piipahtaa ilman keppien kanssa könyämistä. Tai kantaa ruokalautasen pöytään...
Toipuminen on sujunut vissiin oikein hyvin. Viime viikolla oli 2-viikkoiskontrolli ortopedin luona. Oli kovin tyytyväinen polven ojennukseen ja muutenkin toipumiseen. Mulle tuli vähän yllärinä tieto, että "kriittisin" paikka tällä hetkellä on se takareisi, mistä jänne otettiin. Jos tässä vaiheessa onnistuu vaikka liukastumaan venäyttäen sen takareiden, voi sen saada kipeytettyä pysyvästi. Mä luulin, että polvi on se mitä pitää varoa... Yhden kerran tässä olen horjahtanut niin, että vasemmalle jalalle tuli varattua painoa, mutta se ei ainakaan takareidessä tuntunut, toivottavasti ei kierukan paranemisellekaan tehnyt hallaa...
Ensi viikolla tulee neljä viikkoa leikkuksesta ja on eka kerta fyssarin pakeilla. Fyssarille saan sitten ajaa ekaa kertaa taas itse autollakin, kun sillon olisi lupa polkea kytkintä, jei. Vesijuoksukin varmaan palaa taas ensi viikolla kuvioihin.
Toipuminen on sujunut vissiin oikein hyvin. Viime viikolla oli 2-viikkoiskontrolli ortopedin luona. Oli kovin tyytyväinen polven ojennukseen ja muutenkin toipumiseen. Mulle tuli vähän yllärinä tieto, että "kriittisin" paikka tällä hetkellä on se takareisi, mistä jänne otettiin. Jos tässä vaiheessa onnistuu vaikka liukastumaan venäyttäen sen takareiden, voi sen saada kipeytettyä pysyvästi. Mä luulin, että polvi on se mitä pitää varoa... Yhden kerran tässä olen horjahtanut niin, että vasemmalle jalalle tuli varattua painoa, mutta se ei ainakaan takareidessä tuntunut, toivottavasti ei kierukan paranemisellekaan tehnyt hallaa...
Ensi viikolla tulee neljä viikkoa leikkuksesta ja on eka kerta fyssarin pakeilla. Fyssarille saan sitten ajaa ekaa kertaa taas itse autollakin, kun sillon olisi lupa polkea kytkintä, jei. Vesijuoksukin varmaan palaa taas ensi viikolla kuvioihin.
21.4.2017
Leikkaus ja ekat toipumispäivät
Tiistaina oli sitten viimein polven leikkaus. Etukäteen vähän jännitti esim. selkäydinpuudutus, mutta se olikin ihan nopea ja huomaamaton kokemus. Leikkaussalihenkilökunta oli oikein mukavan oloinen ja siinä heidän tehdessä alkuvalmisteluja ja jutustellessamme selvisi, että leikkaus tehdään mun ollessa ihan "täysissä järjissä", mä jotenkin oletin, että sitä olisi edes vähän lääkepöllyissä... No lupasivat kylläkin, että jos alkaa siltä tuntua, niin anestesiahoitaja antaa lääkettä kyllä.
Eka tunti leikkausta oli ihan ok. Katselin jopa näytöltä mitä tekevät, eikä se poikkeuksellisesti tehnyt pahaa. Kierukan ankkurointi vähän tuntui ikävältä. Sitten ottivat takareidestä sen varaosajänteen, se tuntui kammottavalta! Ihan kuin jonkun nyrkki olisi ollut puolessa välissä mun reittä sisällä repimässä sitä jännettä... Ja sen jälkeen sitten mua rupesi ahdistamaan vähän kaikki. Oikeaan jalkaan alko palautua sen verran liike, että huomasin pystyväni liikuttamaan varpaitani. Iski paniikki, että mitä jos puudutus loppuu vasemmasta eli operoitavasta jalasta kokonaan! Lupasivat kyllä ettei lopu. Mutta ahisti silti. Oli kuuma, hiki valui ja puristus jalassa tuntui pahalle. Tikkien laiton jälkeen, ennenkuin saivat vapautettua mun jalan siitä purituksesta niin tuntui jo ihan hirveelle. Mutta sitten onneksi helppasi, kun jalasta otettiin se puristus pois. Ja sitten alkoikin kauhea horkka. Mä tärisin niin, että koko sänky heilui ja sainkin lämpöpeiton helpottamaan tilannetta. Ja jahka horkka oli häipynyt, sain viimein aamupalaakin kera konjakin ja alko taas elämä voittamaan.
Kotio pääsin lähtemään joskus kuuden maissa. Jalka ei ollut kauhean kipeä, puudutus taisi vielä vaikuttaa. Mutta täysin holtiton se sitten olikin... Paikallaan ollessa jalka oli yllättävän kivuton, mutta heti kun yrittin nousta ylös ja päästä esim. vessaan, niin se tuska takareidessä oli ihan hirvee.
Toka päivä meni aika hyvin lääkepöllyissä ja mahdollisimman vähillä liikkumisilla. Kolmantena alko jo vähän se takareiden kipu rauhottumaan, mutta tilalle tuli liikkuessa hirveä kiristys polvessa. Tuntu, että räjähtää koko polvi. Onneksi oli myös siteiden poistopäivä eli jalkaa pääsi näyttämään ammattilaisille ja se rauhoitti mielen: jalka ei ollut mitenkään poikkeavasti turvoksissa ja haavat oli ihan siistit. Siellä vaan on tehty iso leikkaus ja se tuntuu.
Tänään neljäntenä päivänä on taas jo pärjännyt vähemmällä lääkityksellä, päässyt käymään suihkussa ja jalannostojumppaakin on tehty. Eilen jalka ei vielä suostunut nousemaan, tänään nousee. :)
Yhtään painoa jalalle ei kärsi varata, eikä neljään viikkoon saakaan varata. Eturistisiteen lisäksihän sieltä korjattiin kierukkaa ja se tuo paranemisaikoihin viikon-kaksi lisää. Mutta eiköhän se tästä vielä...
Eka tunti leikkausta oli ihan ok. Katselin jopa näytöltä mitä tekevät, eikä se poikkeuksellisesti tehnyt pahaa. Kierukan ankkurointi vähän tuntui ikävältä. Sitten ottivat takareidestä sen varaosajänteen, se tuntui kammottavalta! Ihan kuin jonkun nyrkki olisi ollut puolessa välissä mun reittä sisällä repimässä sitä jännettä... Ja sen jälkeen sitten mua rupesi ahdistamaan vähän kaikki. Oikeaan jalkaan alko palautua sen verran liike, että huomasin pystyväni liikuttamaan varpaitani. Iski paniikki, että mitä jos puudutus loppuu vasemmasta eli operoitavasta jalasta kokonaan! Lupasivat kyllä ettei lopu. Mutta ahisti silti. Oli kuuma, hiki valui ja puristus jalassa tuntui pahalle. Tikkien laiton jälkeen, ennenkuin saivat vapautettua mun jalan siitä purituksesta niin tuntui jo ihan hirveelle. Mutta sitten onneksi helppasi, kun jalasta otettiin se puristus pois. Ja sitten alkoikin kauhea horkka. Mä tärisin niin, että koko sänky heilui ja sainkin lämpöpeiton helpottamaan tilannetta. Ja jahka horkka oli häipynyt, sain viimein aamupalaakin kera konjakin ja alko taas elämä voittamaan.
Kotio pääsin lähtemään joskus kuuden maissa. Jalka ei ollut kauhean kipeä, puudutus taisi vielä vaikuttaa. Mutta täysin holtiton se sitten olikin... Paikallaan ollessa jalka oli yllättävän kivuton, mutta heti kun yrittin nousta ylös ja päästä esim. vessaan, niin se tuska takareidessä oli ihan hirvee.
Toka päivä meni aika hyvin lääkepöllyissä ja mahdollisimman vähillä liikkumisilla. Kolmantena alko jo vähän se takareiden kipu rauhottumaan, mutta tilalle tuli liikkuessa hirveä kiristys polvessa. Tuntu, että räjähtää koko polvi. Onneksi oli myös siteiden poistopäivä eli jalkaa pääsi näyttämään ammattilaisille ja se rauhoitti mielen: jalka ei ollut mitenkään poikkeavasti turvoksissa ja haavat oli ihan siistit. Siellä vaan on tehty iso leikkaus ja se tuntuu.
Tänään neljäntenä päivänä on taas jo pärjännyt vähemmällä lääkityksellä, päässyt käymään suihkussa ja jalannostojumppaakin on tehty. Eilen jalka ei vielä suostunut nousemaan, tänään nousee. :)
Yhtään painoa jalalle ei kärsi varata, eikä neljään viikkoon saakaan varata. Eturistisiteen lisäksihän sieltä korjattiin kierukkaa ja se tuo paranemisaikoihin viikon-kaksi lisää. Mutta eiköhän se tästä vielä...
28.3.2017
Kontrollikäynti
Ei pääse vielä ensi viikolla leikkaukseen :( Veritulpan jälkeen ei voi vielä leikata. Pääsiäisen jälkeen eli kolmen viikon päästä leikataan, nyt ootellaan jonkun leikkauskoordinaattorin soittoa ja ajan vahvistusta.
Leikkausta ennen tarttis saada polven ojennus vielä kunnolliseksi. Nythän sen kanssa kävelen koko ajan vähän polvi koukussa, lääkärin mukaan pitäisi vielä vähän keventää kepeillä pidemmät kävelyt, ettei könkkäisi koukkukävelyä. Siispä ojennusvenyttelyä polvelle ahkeraan, kai se siitä alkaa oikaistua. Jonkun verran siellä nyt on alkanut tuntua erilaisia lyhyitä vihlasuja, kun jalkaa on enempi käyttänyt ja ojenteluilla kiusannut, muttei mitään kovin pahaa.
Leikkausta ennen tarttis saada polven ojennus vielä kunnolliseksi. Nythän sen kanssa kävelen koko ajan vähän polvi koukussa, lääkärin mukaan pitäisi vielä vähän keventää kepeillä pidemmät kävelyt, ettei könkkäisi koukkukävelyä. Siispä ojennusvenyttelyä polvelle ahkeraan, kai se siitä alkaa oikaistua. Jonkun verran siellä nyt on alkanut tuntua erilaisia lyhyitä vihlasuja, kun jalkaa on enempi käyttänyt ja ojenteluilla kiusannut, muttei mitään kovin pahaa.
27.3.2017
3 viikkoa tapaturmasta
Reilu kolme viikkoa kulunut polven rusahduksesta. Nyt sille pystyy jo varaamaan painoa ja kävelemään hissukseen ontuen. Ulkona kävellessä ja autoa ajaessa pidän polvessa tukea, muuten mennään ilman. Viime viikolla sai aloittaa kuntopyöräilyn ilman vastusta, noin 15 min kerrallaan, tarkoitus saada vaan polveen liikettä. Neljästi pääsin viime viikolla polkemaan ja nyt melkein rajattomasti, kun sain kaverilta kuntopyörän kotilainaan :) Alkuun polvi on aina kovin jäykkä ja kirraa vastaan, mutta muutaman minuutin jälkeen alkaa helpata. Hyvää polkeminen ainakin tekee. Tänään on kotrollikäynti Neossa ja selviää voidaanko polvi operoida jo ensi viikolla.
Lauantaina kävin Lepan kanssa paimentamassa :) Itse oli turvallisesti aitauksen ulkopuolella ja Ledi sai treenata itsenäistä ajoa. Sehän veti aika itsevarmasti, taitaakin tehdä hyvää tämmönen pakotettu etätreenaus!
Lauantaina kävin Lepan kanssa paimentamassa :) Itse oli turvallisesti aitauksen ulkopuolella ja Ledi sai treenata itsenäistä ajoa. Sehän veti aika itsevarmasti, taitaakin tehdä hyvää tämmönen pakotettu etätreenaus!
8.3.2017
Itku pitkästä ilosta...
Salon huipusti menneen rally-tokokilpailu jälkeen nautiskeltiin kehdeksan päivää lämmöstä Kap Verdessä Salin saarella. Sen jälkeen ei olekaan enää ollut niin kivaa ja blogi muuttuu nyt hetkeksi polvivammasta toipumisblogiksi.
Viime lauantaina oltiin kaveriporukalla pelaamassa kuplafutista ja yhden viattoman törmäyksen johdosta mun polvesta kuului hyvin ikävä rusahdus ja mä jäin kanveesiin. Hetken istuskelun ja polven kylmäämisen jälkeen päätettiin lähteä Sairaala Neon kautta kotiin. Lauantaista huolimatta Neossa oli onneksi ortopedi paikalla eli pääsin heti asiantuntevaan hoitoon. Alkudiagnoosi oli vamma ulommassa sivuristisiteessä, koska polvi oli löysä sivusuuntaan. Ohjeeksi annettiin jalan tukeminen siteellä ja kaikki paino pois jalalta eli kävelykepeillä eteenpäin ja maanantaina magneettikuvaan.
Maanantaina oli sitten ensiksi magneettikuva ja parin tunnin päästä lääkärin aika. Polvi olikin sitten aika paljon pahemmin rikki kuin vain ulompi sivuside: sekä ulompi että sisempi sivuristiside on rikki ja lisäksi eturistiside poikki. Lisäksi jalka oli kovasti turvoksissa ja pohkeessa semmonen "tunne", joten lääkäri määräsi vielä ultraäänitutkimukseen ja sieltä löytyi laskimotukoskin! Onneksi tuli ultrattua.
Nyt sitten otetaan verenohennuslääkettä laskimotukokseen ja kuntoutetaan sivuristareita kuukausi. Niiden pitäisi siis toipua itsekseen. Kuukaudessa tarttis saada myös laskimotukos ja turvotus pois ja jalka mahdollisimman liikkuvaksi, koska kuukauden päästä sitten leikataan eturistiside ja saikutetaan lisää. Voi perkele sanon minä. Tässähän tämä kevät sitten meneekin...
Mutta jos hetkeksi palaisi vielä aurinkoon...
Viime lauantaina oltiin kaveriporukalla pelaamassa kuplafutista ja yhden viattoman törmäyksen johdosta mun polvesta kuului hyvin ikävä rusahdus ja mä jäin kanveesiin. Hetken istuskelun ja polven kylmäämisen jälkeen päätettiin lähteä Sairaala Neon kautta kotiin. Lauantaista huolimatta Neossa oli onneksi ortopedi paikalla eli pääsin heti asiantuntevaan hoitoon. Alkudiagnoosi oli vamma ulommassa sivuristisiteessä, koska polvi oli löysä sivusuuntaan. Ohjeeksi annettiin jalan tukeminen siteellä ja kaikki paino pois jalalta eli kävelykepeillä eteenpäin ja maanantaina magneettikuvaan.
Maanantaina oli sitten ensiksi magneettikuva ja parin tunnin päästä lääkärin aika. Polvi olikin sitten aika paljon pahemmin rikki kuin vain ulompi sivuside: sekä ulompi että sisempi sivuristiside on rikki ja lisäksi eturistiside poikki. Lisäksi jalka oli kovasti turvoksissa ja pohkeessa semmonen "tunne", joten lääkäri määräsi vielä ultraäänitutkimukseen ja sieltä löytyi laskimotukoskin! Onneksi tuli ultrattua.
Nyt sitten otetaan verenohennuslääkettä laskimotukokseen ja kuntoutetaan sivuristareita kuukausi. Niiden pitäisi siis toipua itsekseen. Kuukaudessa tarttis saada myös laskimotukos ja turvotus pois ja jalka mahdollisimman liikkuvaksi, koska kuukauden päästä sitten leikataan eturistiside ja saikutetaan lisää. Voi perkele sanon minä. Tässähän tämä kevät sitten meneekin...
Mutta jos hetkeksi palaisi vielä aurinkoon...
12.2.2017
Ei ainakaan rimaa hipoen...
Eilen käytiin Salossa rally-tokokisoissa. Kolmas ja viimeinen kerta alokasluokassa. Eipä tullut kummalekaan koulutustunnus ainakaan rimaa hipoen, molemmat kun pisteli menemään saaden täydet 100 pistettä! :D
Ledin suoritus: https://youtu.be/7maYogM7sWQ
Kamin suoritus: https://youtu.be/9urD9r-tY2U
Kuukauden päästä korkataan avoin luokka Loimaalla!
Ledin suoritus: https://youtu.be/7maYogM7sWQ
Kamin suoritus: https://youtu.be/9urD9r-tY2U
Kuukauden päästä korkataan avoin luokka Loimaalla!
7.2.2017
Mihin se tammikuu vilahti?
Oho, se on jo helmikuu! Mihin se tammikuu katosi?
Muutamalla viime rally-tokokerralla Kami on taas ollut jo pikkasen maltillisempi, ehkä se siitä taas löytää optimivireensä. Lauantaina ainakin testataan kisavirettä Salossa molempien kanssa. Toivon mukaan viimeistä kertaa alo-luokassa.
Avoimen luokan jutuista työn alla tällä hetkellä mm. sivulla seisomaan nousun suoruus (Ledi) ja sivulla seisomasta maahanmenon suoruus (molemmat). Hypyn jälkeinen elämä on kanssa mietinnässä, että miten saada koira fiksuinta takaisin seuruuseen rintamasuunnan välissä kääntymättä. Tätä ei vaan nyt kotona treenata, kun piha on yhtä jäätikköä...
Muuten ei mitään ihmeellistä. Välillä lenkkeilty eri maastoissa eri seurueilla ja kerran käytiin uimassa: http://atturku.blogspot.fi/2017/01/turun-koirauimahalli.html
Kohta edessä hartaasti odotettu loma ja sittenhän se onkin jo melkein maaliskuu!
Muutamalla viime rally-tokokerralla Kami on taas ollut jo pikkasen maltillisempi, ehkä se siitä taas löytää optimivireensä. Lauantaina ainakin testataan kisavirettä Salossa molempien kanssa. Toivon mukaan viimeistä kertaa alo-luokassa.
Avoimen luokan jutuista työn alla tällä hetkellä mm. sivulla seisomaan nousun suoruus (Ledi) ja sivulla seisomasta maahanmenon suoruus (molemmat). Hypyn jälkeinen elämä on kanssa mietinnässä, että miten saada koira fiksuinta takaisin seuruuseen rintamasuunnan välissä kääntymättä. Tätä ei vaan nyt kotona treenata, kun piha on yhtä jäätikköä...
Muuten ei mitään ihmeellistä. Välillä lenkkeilty eri maastoissa eri seurueilla ja kerran käytiin uimassa: http://atturku.blogspot.fi/2017/01/turun-koirauimahalli.html
Kohta edessä hartaasti odotettu loma ja sittenhän se onkin jo melkein maaliskuu!
19.1.2017
Vireongelmaa havaittavissa
Kamin kanssa alkaa olla pian vireongelmakriisi. Nimittäin jumalaton ylivire alkaa haitata rally-tokon treenaamista. Kaveri yrittää nim'pal kauhiasti, että leuat louskuu ja seuruu on pelkkää painamista... Kolmet viimeset ohjatut treenit on jo vedetty kauheessa ylivireessä, mitenköhän sen taas saisi kuriin?
Kotosalla on treenailtu oikealla puolen seuraamista. Kamin kanssa se on helpompaa, mutta Ledikin on viimein vähän alkanut relata eikä draamaile ihan niin paljon oikealla puolen oloa. Ehkä se siitä pikku hiljaa...
Viime treeneissä oli radalla myös hyppy, ekaa kertaa meille osana ratana. Itse hyppy oli helppo, mutta heti perään tullut pyörähdys vaikeampi, kun molemmat koirat tulkitsi, että käden heilautus tarkottaa taas johonkin sinkoamista :D Myös hypyn jälkeistä elämää täytyy funtsia, opettaako koirat pysähtymään vai miten saan ne nätisti takaisin sivulle. Noin muuten hypyllä oli positiivinen vaikutus rataan: Kami seurasi sen jälkeen jostain syystä jonkun verran siivommin ja vähemmän painaen ja Ledi innokkaammin ja skarpimmin!
Pariin kisaankin on laitettu ilmoa. Toiseen jäätiin varasijoille x, mutta Salon kisaan saatiin paikat. Sinne siis helmikuussa!
Kotosalla on treenailtu oikealla puolen seuraamista. Kamin kanssa se on helpompaa, mutta Ledikin on viimein vähän alkanut relata eikä draamaile ihan niin paljon oikealla puolen oloa. Ehkä se siitä pikku hiljaa...
Viime treeneissä oli radalla myös hyppy, ekaa kertaa meille osana ratana. Itse hyppy oli helppo, mutta heti perään tullut pyörähdys vaikeampi, kun molemmat koirat tulkitsi, että käden heilautus tarkottaa taas johonkin sinkoamista :D Myös hypyn jälkeistä elämää täytyy funtsia, opettaako koirat pysähtymään vai miten saan ne nätisti takaisin sivulle. Noin muuten hypyllä oli positiivinen vaikutus rataan: Kami seurasi sen jälkeen jostain syystä jonkun verran siivommin ja vähemmän painaen ja Ledi innokkaammin ja skarpimmin!
Pariin kisaankin on laitettu ilmoa. Toiseen jäätiin varasijoille x, mutta Salon kisaan saatiin paikat. Sinne siis helmikuussa!
3.1.2017
Vuoden vaihde
Viime vuodesta ei näy kirjatun mitään tavotteita ylös, koska blogi oli sillon tauolla. Hyvä niin, kun ei mitään kauhean tuloksellista vuotta tehtykään :D
Rally-tokosta näytti tulleen yllättäen meidän "päälaji". Siellä molemmat koirat kisasivat kahdesti ja saivat molemmat kaksi hyväksyttyä tulosta alokasluokasta. Lisäksi Kami kävi kaksi kertaa toko-kokeessa voittajaluokassa. Keväällä jäätiin ilman tulosta ja syksyllä VOI3 ja Kamin tokokoe-ura oli sitä myöden taputeltu. Ledi kisasi lisäksi kahdesti SPKY:n paimennuskisoissa 1-luokassa pistein 50 ja 46.
Mitäs sitten ensi vuonna?
Rally-tokossa molemmille RTK1 ja RTK2 ja toivottavasti vielä startti voittajaluokassakin. Oikealla seuraaminen vaan on niin tuskaisen vaikeaa, kun koirat on vuosikausia tottuneet olemaan vain vasemmalla puolella. Mutta hyvää tekee varmaan niiden (ja munkin) kropalle yrittää taivutella välillä toiseen suuntaan, treeni on jo aloitettu.
Lisäksi Ledin kanssa voisi ottaa pari SPKY:n paimennuskisaa ja tokon VOI-luokka vahvan ehkä-kategorian alla.
Ei siis kovin tulostavotteista vuotta tulossa seuraavastakaan, enemmänkin toiveissa hyvää terveyttä, koirat kun ei kumpikaan enää ole ihan nuoria ja molemmilla luustollista ongelmaa. Mutta tällä hetkellä ainakin ovat hyvässä kuosissa ja toivotaan, että samassa pysytään.
Ja ehkä, EHKÄ, sitä voisi ensi vuoden aikana pentukin meille ilmaantua? Ehkä.
Rally-tokosta näytti tulleen yllättäen meidän "päälaji". Siellä molemmat koirat kisasivat kahdesti ja saivat molemmat kaksi hyväksyttyä tulosta alokasluokasta. Lisäksi Kami kävi kaksi kertaa toko-kokeessa voittajaluokassa. Keväällä jäätiin ilman tulosta ja syksyllä VOI3 ja Kamin tokokoe-ura oli sitä myöden taputeltu. Ledi kisasi lisäksi kahdesti SPKY:n paimennuskisoissa 1-luokassa pistein 50 ja 46.
Mitäs sitten ensi vuonna?
Rally-tokossa molemmille RTK1 ja RTK2 ja toivottavasti vielä startti voittajaluokassakin. Oikealla seuraaminen vaan on niin tuskaisen vaikeaa, kun koirat on vuosikausia tottuneet olemaan vain vasemmalla puolella. Mutta hyvää tekee varmaan niiden (ja munkin) kropalle yrittää taivutella välillä toiseen suuntaan, treeni on jo aloitettu.
Lisäksi Ledin kanssa voisi ottaa pari SPKY:n paimennuskisaa ja tokon VOI-luokka vahvan ehkä-kategorian alla.
Ei siis kovin tulostavotteista vuotta tulossa seuraavastakaan, enemmänkin toiveissa hyvää terveyttä, koirat kun ei kumpikaan enää ole ihan nuoria ja molemmilla luustollista ongelmaa. Mutta tällä hetkellä ainakin ovat hyvässä kuosissa ja toivotaan, että samassa pysytään.
Ja ehkä, EHKÄ, sitä voisi ensi vuoden aikana pentukin meille ilmaantua? Ehkä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)