Juostaan!

Eilen käytiin Retun kanssa oikein juoksulenkillä. Opaskartta antoi matkan pituudeksi noin 5,8 km ja suurin osa matkasta tulikin juostua eli ihan hyvin "aloittelijalle". Loppumatkan kävelyn laitan kyllä koiran syyksi, koska lopussa on melko pitkä matka semmosta kävelytietä, missä koiraa ei voi pitää vapaana ja siinä vaiheessa Retu on jo sen verran tylsistynyt juoksemiseen, että se maleksii vaan perässä ja semmosen kanssa on vähän huono juosta. Onneksi pitkä pätkä lenkistä on semmosta missä Retu voi olla vapaana, joten kyllä se siellä huitelee innoissaan menemään. Ja tietty alkumatkasta.

Jos yrittäisi tässä käydä vaikka kerran viikossa ton lenkin juoksemassa niin sais meidän molempien kuntoa taas silläkin tavalla pysymään kohdillaan. Täytyy aloittaa tämä fysiikkatreenaus niitä SM-kisoja varten ;-)

Loppumatkasta lenkkiä saatiin ihailla vielä ilotulitustakin: oltiin juuri alittamassa sähkölinjoja, kun ne rupesi räjähtelemänä! Kauhia pauke kuului ja valopallot ja kipinät sinkoili linjoista pitkältä matkalta. Retukin meinasi saada hepulin. Kotona oli sitten tietenkin sähköt poikki ja kurainen koira pääsi romanttiselle tassupesulle kynttilän valossa...

Asiasta ihan toiseen: Retu on oppinut kotona päivisin yksin ollessaan avaamaan meidän eteisen vaatekaapin liukuovet ja kiskomaan sieltä tavaraa ulos. Lenkkitakin taskuun on muutaman kerran jäänyt namipussi, joten eipä ihme että koira siellä tonkii. Se on kuitenkin aika ärsyttävää, että eteisen lattia on täynnä tavaraa (ja koira pureksinut takin taskut rikki), joten nyt olen viritellyt kaappiin peltitölkin, jonka sisällä on muttereita ja se tipahtaa sieltä hyllyltä rämisten kun oven avaa. Alkuun tölkki oli oikean puoleisessa ovessa ja parin kerran jälkeen koira olikin siirtynyt avaamaan vasemman puolen ovea. Nyt tölkki oli ollut vasemmalla ja kun tulin kotiin, makoili olohuoneessa häntää heiluttava koira vieressään rikki purtu tölkki... Mä olinkin vissiin jemmannut sen tölkin kaappiin ihan vaan Retun viihteeksi.