7.1.2011

Elämäni junttina

Eilen tuprutteli taas lunta ja tänään pitäisi tulla vielä uusi pyry. Meidän pihatie on siis tukossa ja auraaja tullee tapansa mukaan parin päivän päästä... Todellista tarvetta mulla ei tänään ollut mihinkään lähteä, mutta iskipä ajatus tehdä elämäni juntein teko ja käydä kyläkaupassa hiihtäen! Junttimaisuutta kyllä ehkä lievensi vähän se, että koira toimi vetoapuna. Muuten olisin kyllä jo hyytynyt menomatkalle, kun viime hiihtämisestä on taas aikaa...

Menin kaupalla lyhintä reittiä (2200 m), mutta siinä oli vajaa kilsan pätkä auraamatonta tietä. Ja siihen tielle oli vielä pelloilta tuuli puhaltanut lunta niin, että tietä ei pellosta erottanut. Lumi oli osittain kovettunut ja kantoi suksia kohtalaisesti, mutta koira-parkaa ei yhtään ja sillä olikin todellinen urakka rämpiä eteenpäin... Se saikin siis tämän pätkän olla vapaana.

Kaupalle päästiin, vähän tuotti vaikeuksia löytää mitään, mihin koiran saa näön vuoksi kiinni. Lopulta se päätyi lastauslaiturin portaille suksien kanssa.

Takasin tultiin sitten pikkasen pidempää, mutta kokonaan aurattua reittiä. Voi vitsit kuinka kivasti suksi luisti ja koira veti innoissaan. Loppumatkasta se alkoi kyllä osoittaa vähän hyytymisen merkkejä. Niin minäkin. Ehkä vähän turhan räväkästi aloitettiin tämä uusi laji... Mutta nyt täytyy kyllä laittaa sukset useamminkin jalkaan ja suhailla tuota (aurattua!) pikkutietä menemään, oli se vaan kivaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti