Viime torstaina alkoi taas maneesipaimennus. Nyt on varmaan sitten kevät, kun paimennuskausi alkoi? ;)
Koira hoiti paimennuksessa osuutensa ihan jees, pystyi jopa liikkumaan tasapainosta eteenpäin ja flakkaamaan luokse asti. Mulla vaan oli taas sauvankäsittelyssä ongelmia... Mä helposti sorrun hermostuessani siihen, että "osoitan" sauvalla koiralle kohtaa mihin sen pitäisi tulla. Mikä taas on koiralle hippasen vaikeaa, kun sen kuuluisi väistää sauvaa eikä tulla sitä kohti. Mä olen ennenkin tiedostanut tämän kämmäilyni, nyt se vaan puski liian monta kertaa esiin.
Lauantaina oli Kelmi-Nallikallion aksapäivä ATT:n hallissa. Kami pääsi mukaan turisteilemaan, antura ei ole vielä aksakunnossa :( Mä pääsin kuitenkin treenaamaan Kamin Lahja-serkun kanssa. Eka pätkä oli ihan helppo, ainoa ongelma oli saada koira lähtöön, ku se tykkäs lähteä nuohoomaan katsojien joukkoon... Tokassa pätkässä puolestaan alku tuotti hankaluuksia, kun ohjasin Lahjaa kuten Kamia eikä se nyt tietenkään ihan samalla tavalla toimi. Kamin kanssa uskoisin, että kyseisellä ohjauksella ei olisi ollut mitään ongelmia. Joka tapauksessa oli kiva päästä radalle, vaikkakin lainakoiran kanssa.
Täällä korvessa ei pahemmin muihin koiriin törmää. Tuossa lähellä yhdessä talossa on kultsu ja kaksi kiharakarvaista noutajaa, uroksia kaikki, ja ne välillä käyvät meidän kanssa samassa metsässä ulkoilemassa. Nyt viime aikoina on niiden jälkiä useamminkin alkanut metsässä näkymään ja tänään sitten törmättiin niihin... Oltiin Kamin kanssa pellon laidalla, polvia myöden lumessa, kun tämä kiharakarvainen poikakaksikko loikki pellon yli meidän luo. Isännän koirapillin viheltely kuului jostain kaukaa. Hetken pojat toisiaan nuuhkivat, ihan hiljaa, mutta jokainen vähän jäykistellen. Sitten päätti tämä toinen sankari hypätä Kamin selkään, johon Kami tietty murahti ja sitten alkoi molemminpuolinen murahtelu ja taas kasvettiin muutama sentti... Mä käskin Kamin selkäni taakse ja rupesin uhoomaan kiharoille, että alkakaas painua menemään siitä! Lähtivätkin vähän viheltelyn suuntaan laahustamaan, mutta kun käänsin selkäni jatkaakseni matkaa, kääntyivät otukset taas meidän perään. Tämä toistui muutaman kerran, aina Kami mun selän taakse ja uhoomaan vieraille, että lähtekää lätkimään. Ihan rauhallisen oloisia koiria ne oli ja uskoi mun kovisteluja, mutta vähän niiden olisi tehnyt mieli kuitenkin isotella... Lopulta sain ne häädettyä sen verran kauemmaksi, että lähtivät loikkimaan koirapillin ääntä kohti. Hyvä niin, oli ne sen verran Kamia isompia, että mitään yhteenottoa en todellakaan niiden kanssa halua. Mutta mä olin nyt varmaan tosi pro pack leader, kun sain ne häädettyä pois :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti