Kuinka nyt voikin olla näin "hyvä" flaksi, että tänään aamulenkillä kiharat osu taas samaan aikaan metsään... Olin vasta valosaan aikaan ulkoilemassa, kun ajattelin pitää vapaapäivän ja sieltähän yhtäkkiä alkoi selän takaa kuulua lähestyvää intovinguntaa ja nuorempi kiharista syöksyi kohti, huoh. Sain sen pysäytettyä 10 metrin päähän ja kääntymään takaisin tulosuuntaansa muutamalla valikoidulla sanalla. Mutta eikös sieltä sitten tullut se toinenkin ja yrittivät vielä yhdessä, josko saisi tulla iholle. Päräytin sanaset niin, että muutama varis tippui puusta ja molemmat päättivät lähteä kaukana karjuvan emäntänsä helmoihin
Luminen metsä kyllä helpottaa tota häätöurakkaa, kun koirat tykkäävät kulkea vain polkua pitkin ja se on helppo tukkia. Mutta mites sitten kun lumet on sulanut ja ne voi tulla mistä suunnasta vaan ja pyöriä ympärillä kilpaa? Josko mä sitä ennen saisin ne opetettua, että musta lähtee ruma ääni, ei kannata lähestyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti