25.4.2011

Se ol päästäinen se

Mitä kaikkea mahtuukaan pääsiäisviikkoon? Me lähettiin tiistaina ajelemaan pohojoseen. Kamikin sai ekaa kertaa luvan liittyä mukaan reissuun moiseen. Vastoin ennakko-odotuksiani Kami osasi olla oikein vieraskorea ja kerjäillä rapsutuksia (ja ruokaa!). Oisko se aavistuksen aikuistunut, kun tänään ei Pekka-veljellekään pörissyt niinkuin ennen?

Kelujärvelläkään ei enää pahemmin lunta ollut. Sen verran oli, että naapurin moottorikelkalla vetämällä reitillä pääsi hiihtelemään. Ja järven jäällä. Kelpie toimi hiihtohissinä.

Myyrästämään Kami oppi. Ja kerjäämään. En viitsinyt kieltää otusta kerjäämästä, kun se on ollut niin vieras-arka ja ukki tykkäs kun toinen on niin seurallinen (kun juustoa leikataan). Puolukkapiirakka upposi Kamiin aika huonosti, kinkku ja juusto hyvin, sinihomejuusto ja viherpippuri koskenlaskija ihan kivasti... Kotona koira ei kyllä moisia saa ikinä!

Perjantaina käytiin taas aamulla hiihtelemässä, sitten aamukävelyllä ja torkkujen jälkeen kierrettiin järvi patikoiden, 12km. Ehkä tästä johtuen seuraavana päivänä Pellon aksakisoissa tuntui jalka vähän raskaalta...

Ekalta radalta kuitenkin nolla-tulos, voitto ja agility-serti!! Oli Lapin poijjilla ihmettelemistä Kamin menossa... Yhdessä kohtaa kävi koira nenällään (ohjaus myöhässä) ja rata oli paljon helpompi kuin etelässä, mutta nollavoitto mikä nollavoitto! Ja agility-serti!!



Toka rata oli hyppäri. Radan ainoa haastava kohta oli kepeille meno heti alussa. Kami suoritti sen ihan kivasti, kun jättäydyin pois häsläämästä, mutta sitten keppien jälkeen suoralla putkella ylitehokas putkijarrutus tuotti kiellon ja sen jälkeen mentiin vaan vahdilla ja yksi rimakin tuli alas. Hippasen kyllä ärsytti kämmätä siinä helpossa kohtaa...



Radat oli kyllä huomattavasti helpompia kuin eteläisessä Suomessa! Ja Kamin meno keräsi huomiota monella taholla.

Pellosta ajeltiin yöksi Pietarsaareen tuttujen luo. Kello 01 yöllä oltiin Pietarsaaressa, 5km matkaa yöpaikkaan ja olut maistui jo huulilla.... Navi vaan opasti nerokasta oikotietä ja eikös siellä sitten ollut golf jumissa mutakuopassa... Yöpymis-isännät sotkivat kiltisti fillarilla kera lapion auttamaan turisteja... Lapiota ja tunkkia se vaatikin, että golf saatiin mudasta ylös. Oikein kivaa hommaa keskellä yötä!

Ja seuraavana päivänä lakkasi golfin puhallin toimimasta. Oli lämmintä ajella Pietarsaaresta kotiin auringonpaahteesa ilman puhallusta autoon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti