3.5.2013

Mejää ja paimennusta

Keskiviikkona tein pojille verijäljet. Nyt lisäsin pituutta edellisiin nähden jonkun verran, edelliset kun on olleet niin läpihuutojuttuja. Oiskohan Ledin jälki ollut nyt nafti 200 m ja Kamin nafti 400 m. Aika lyhyitä siis edelleen. Mutta saatiinpa vähän haastetta mukaan.

Kamin jäljellä oli pieni pätkä peltoa ja siinä meni aika paljon jäljestä tuulen alapuolella. Tämän mä tiedän olevan normaalia, mutta kuinka paljon sen voi antaa ottaa etäisyyttä siihen jälkeen? Mitä jos se on niin sivussa, että oikaisee vaikka ohi kulman ja kaadon? Ja jos näen sen selkeästi poistuvan jäljeltä, niin pitäisikö sitä estää? Opetanko estämällä, että jäljellä on pysyttävä vai, että voi mennä vähän huolettomastikin, kyllä se akka sitten puuttuu jos mennään liian kauaksi? Äh, tars päästä tenttaamaan jotain oikeaa harrastajaa. Pelto-osuuden jälkeen, metsässä, Kami oli paremmin jäljen päällä ja eteni jopa vähän rauhallisemmin kuin aiemmin (ja alussa) eli tuntui oikein hyvältä.

Ledin kanssa jouduttiin vähän hukkaan, mun moka. Koirakin tuntui menevän hämilleen ja aikamme pyörittiin, mutta sentään löydettiin loppupalkalle. Ledille seuraavaksi helpompi jälki ja itse oltava skarpimpana, että missä mennään!!

Eilen pojat pääsi paimentamaan. Ensiksi verkkotarhassa Ledille vaistonvaraista kuljetusta ja Kamin kanssa poispäinajoa. Sitten pellolla ensiksi Ledin kanssa häkissä reunaan ”tunkeutumista”, alkuun oli vähän hurjaa, mutta uskalsipa se lopulta jo kerran naksauttaa ilmaa lampaan takana, kun ei suma auennut, aika rohkeaa ;)

Kami pääsi tekemään kuljetusta ja häkitystä. Ihan nappiin J Sitten eroteltiin laumasta isommat uuhet pois ja jatkettiin vilkkaampien karitsojen kanssa. Näiden kanssa myös kuljetus ja häkitys. Häkityksessä jäi pari ensiksi ulos, mutta saatiin lopulta kaikki sisään, että yksikään karkasi verkkotarhalle isompien luo, mihin niillä oli hinku. Hyvä suoritus Kamilta pitkän tauon jälkeen!

Ledikin pääsi vielä kuljettamaan karitsoja. Alkumatkan oli mukana vähän puoliajatuksella, mutta saatuaan tehdä vähän ”töitä” eli laittaa jumittavan lauman liikkeelle ja estää karkureita poistumasta, alkoi into ja keskittyminen nousta. Näköjään jos on liian helppoa, se tipahtelee vielä pois vietistä. Mutta ihanan nöyrä ja rauhallinen se on.

3 kommenttia:

  1. Teeppä jäljet seuraavalla kerralla matalaan taimikkoon/oikein tiheään risukkoon niin koirille jää selkeä jälki jota tuuli ei pyörittele, saavat varmuutta itseensä. Veri on niin voimakkaan hajuista että leviää pellolla laajalle.

    Missään nimessä älä pysäyttele koiraa vaan pysyt kokoajan liikkeessä niin koira ei ala kyselemään neuvoja vaan etsii itse taas jäljen. Kokeessa tuomitaan hukka kun koira ei kolmessa minsassa sitä löydä uudelleen, se on pitkä aika pyöriä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Saija!!

    Pidettäiskös joku viikonloppu joku treenisessio?!? Saisin jankata sulta kaikkea infoa irti ;)

    VastaaPoista
  3. no totta helvatissa pidettäis! laitetaas vaikka fb:n puolelle aikatauluista juttua ;)

    VastaaPoista