Matkaan Mars!

Niin siinä sitten kävi, että Lasse ei pääse lentämään muutamaan viikkoon mihinkään, mutta minäpä lähden Kuala Lumpuriin silti! On mulla matkaseurana Lassen työkaverin vaimo, jonka kanssa aikanaan Saksaankin reissattiin eli tunnetaan ihan toisemme :D Iltapäivällä lähtö taivaalle siis!

Viime viikolla käytiin Lepsun kanssa tiistaina aksaamassa, olipas hurjan kivaa pitkästä aikaa! Ja lauantaina paimennettiin. Tehtiin kuljetusta niin, että toinen ohjaaja ja koira kuljetti omaa laumaa ja toiset omaansa ja kuljettiin aina välillä toistemme ohi, tavoitteena tietenkin pitää oma lauma hallussa. Hyvin hanskasivat pojat tämän homman, mitä nyt Kami oli vähän turhan innokkaana...

Tokalla kierroksella otettiin tarhassa tarkkuuspoispäinajoa parin merkin välistä, sekin onnistui molemmilta.

Paimennusta Pakkasessa vs. Mohitoja Malesiassa

Nyt on taas paimennettu pariin otteeseen. Viime viikolla maanantaina tehtiin pässien kanssa kentällä harjoitusta, jossa lyhyt haku, tolpan kierto ja poispäinajoa takaisin lähtöpisteeseen. Kamin kanssa yksi pirulainen lipsahti aina väkisin väärältä puoleen tolppaa, viimesellä kerralla saatiin kaikki ympäri oikein, tosin se vaati vähän laajemman liikeradan eli pässit kävi aidan ulkopuolella asti :D Ledikin onnistui hommassa oikein näppärästi.

Lauantaina ihanassa 15 asteen pakkasessa auringon paisteessa paimennettiin vilkkaita uuhia isolla pellolla. Ekalla kierroksella pitkä poispäinajo ja takaisin vapaata kuljetusta. Tokalla kierroksella hakuja ja lopuksi vielä kierros kaaria tarhassa. Kami teki tosi hienoa poispäinajoa, hautkin oli aika hyvät, kun itse olin taas sivussa kutsumassa sitä. Ledi oli jotenkin jähmeän oloinen, johtuisko siitä, että oli takki päällä? Ei auennut kaaret ollenkaan niin kevyesti kuin yleensä, hö. Pistetään takin piikkiin.

Pakkasta on nyt ollut reilun viikon, voi että kun tuntuu talvi kivalta. Niin tuntuis kyllä pieni loma lämpimässäkin, mutta saas nähdä miten sen kanssa käy. Mullahan on siis liput Kuola Lumpuriin ja takaisin varattuna. Lähtö ensi viikolla, mutta Lasse meni Kamin kanssa koheltaessa telomaan polvensa ja hänen eilinen lähtö KL:ään ainakin peruuntui. Ensi maanantaina olemme viisaampia, että pääseekö hän lentämään ja mun lähtöhän olisi sitten heti keskiviikkona. Tiukaksi menee siis. Prkle.

Tokottaa!

Lauantaina käytiin taas hallilla tokoilemassa. Kami teki ekassa erässä kaukoja, nyt avustaja häiriköi huitomalla koiran etupuolella. Tästä ei ottanut häiriötä, viimeksihän takasivussa oleva huitoja vähän aiheutti ihmettelyä. Tokalla kierroksella hyppynoutoa puukapulalla ja tasamaan noutoa metallilla. Metallin kanssa sivulle tulo on vähän niin ja näin, jää vinoon tai kauas. Paikkamakuu Sällin ja Metkan kanssa ja lopuksi vielä liikkeestä istumisia.

Ledi aloitti taas seuruupätkillä. Toka sessio jääviä, taisi mennä kaikki seisomiset ja maahanmenot oikein. Lopuksi paikkamakuu Maran kanssa, vähän hyppyä ja yksi tasamaannouto, joka oli aivan priima (äänetön!).

Eilen naksuttelin pojille vähän kotipihassa seuruuta. Kami kykenee näköjään kotona seuraamaan painamatta, vois varmaan treenailla tätä toistekin ;) Ledin kanssa mulla tuli kriisi vasemmasta kädestä. Jos käsi liikkuu, niin koira yrittää tavoitella siitä namia tai väistää sitä. Mä en löydä kädelle sopivaa paikkaa ja liikettä, joka olisi normaali eikä häiritsisi koiraa. Täytynee kokeilla perusasennossa ensiksi siedättää käden liikkeelle ja sitten yrittää keksiä liikkeessä se oikea paikka.

Koekuume nostaa päätään... Ledin alo-suoritushan on melkein seuruuta vaille valmis. Ja Kamin kanssa varmaan voisi voittajaa jo mennä kokeilemaankin. Outoa, että olen hinkumassa kokeisiin, vaikka ei ole mitään varmuutta ykköstuloksesta. Kamin kaksi aiempaa koettahan suoritettiin kun oli hyvä varmuus, että ykkösen saa. Ja nyt olen aikeissa ihan vaan mennä kokeilemaan, että onnistuuko...

Pikakatsaus viime vuoteen ja tavoitteet 2014

Agilityn osalta tavoitteet olivat seuraavat: Kamille puuttuvat kaksi nollaa SM-kisoja varten ja SM-kisoissa tavoitteena pääsy finaaliradalle. Ylösmenokontaktit tars saada kisoissakin toimimaan.
Puuttuvat nollat ja oikeus SM-kisoihin saatiin, mutta jätettiin kisat väliin selkäongelmien takia :( Kerrankin kun olisi ollut osallistusmisoikeus, niin ei päästy sitten sillonkaan... Kesällä ja syksyllä Kami kisasi vielä pari kisaa, mutta sitten jätettiin aksa pois, kun alko liike olla takapäästä taas jäykkää :(
Ledin osalta tavoitteena oli kolmosiin pääsy. Ihan realistinen tavoite ja jos olis saatu jatkaa treenien ja kisojen suhteen huoletta, olisi varmasti kolmosiin päästykin. Mutta keväällä katkesi rutiini pitkään taukoon ja sen jälkeenkin meni pitkään ennen kuin pystyin aksaamaan sen kanssa ajattelematta koko ajan, että nyt se menee rikki. Tauko ja sen jälkeinen ”hissuttelu” siirtyi varjostamaan kisasuorituksia, vasta ihan loppuvuodesta alkoi kisoissa näyttää taas meno ”normaalilta”. Eikä treenimäärän huima tiputus aiemmasta tietenkään myöskään auta asiaa, mutta näillä mennään. Pääsi Ledi sentään kakkosiin ;)

Paimennuksen osalta ”tavoite” oli, että käytäis edes paimentamassa. No se sentään tuli täytettyä. Loppukesästä tuli innostuttua taas enempikin, varsinkin kun Led syttyi kunnolla ja on osoittautunut oikein kivaksi ja helpoksi paimennuskaveriksi. Kamin kanssa junnataan edelleen etäisyyksien pitämisen ja kaarien parissa, mutta niitäkin ollaan päästy lähestymään uudella tavalla ja se tuntuisi auttavan.

Tokossakaan ei ollut mitään tavotteita. Keväällä molemmat osallistuivat Tuija Seren kurssille ja saatiin taas uutta potkua hommaan.

Uutena lajina mukaan kuvioihin tuli MEJÄ eli verijälki. Kami osallistui loppukesästä kokeeseenkin ja sai avoimesta luokasta 1-tuloksen hienoin arvosteluin. Tämä oli varmaan vuoden paras saavutus!

Ledi suoritti syksyllä MH-testin hyväksytysti. Testissä se oli aivan eri koira kuin normaalisti, tulipahan opittua koirasta taas uutta.

Ja sitten se terveys... Sen osalta ei mennyt kauhean hyvin. Helmikuussa molemmilla pojilla todettiin selässä yhdessä nikamavälissä spondyloosia. Kamilla lisäksi lonkissa alkavaa nivelrikkoa. Kami kävi magneettikuvissakin, kun takapään liike jatkui epänormaalina (ei siis suoranaisesti ontunut, mutta oli epäpuhdas). Magneetissa paljastui, että spondyloosi painaa vähän hermoa ja siellä oli hermojuuritulehdus. Sentään molemmat koirat voivat edelleen vapaina riehua oman mielensä mukaan ja aksaa lukuunottamatta spondyloosit ei haittaa harrastamisia. Ledi aksaa edelleen kevennetysti niin kauan kun hyvältä näyttää, Kamilta on agilityt agilitattu. Lisäksi loppuvuodesta Kamia on kiusannut eturauhastulehduskin.

--------------------

Mitäs sitten vuonna 2014?

Kamin kanssa tavoitteena on:

• Tokossa VOI1-tulos, minimitavoitteena edes toko-kokeeseen osallistuminen... 
• Mejä-kokeisiin halutaan kanssa ja toinen AVO1-tulos olisi kova juttu. Suurimmat esteet tälle on a) kokeeseen pääsy ja b) laukauksen sieto
• Koska Ledin kanssa haluan paimennuskisoihin, niin kai siinä samalla voisi Kaminkin kanssa startin ottaa. Varmaankin vain Paimenkoirayhdistyksen kisoissa.

Ledin kanssa:

• kun saisi seuruun kuntoon, voisi alkaa harkita toko-kokeeseen osallistumista. ALO1 riittää tavoitteeksi.
• Paimenkoirayhdistyksen paimennuskisoihin sen kanssa haluisin, tavoitteena tulos.
• Mejä-kokeisiin on niin vaikea päästä ja Kami on niistä etusijalla, joten sen osalta Ledille ei aseteta tavotteita ainakaan vielä.
• Aksaa harrastetaan sen verran mikä hyvältä tuntuu, täysin vailla asetettuja tavotteita.

Ja suurin toive tietenkin on se terveenä pysyminen. Että Kami pääsisi herrasmiesvaivoistaan ja molempien selät pysyisivät oireettomina. Ja ettei saataisi enää mitään uutta terveysriesaa niskaamme...

Mitäs meille taas...

No kaiken näköistä! Joulu oltiin ihan kotosalla ilman erikoisempaa ohjelmaa, kelpieporukalla käytiin pariin otteeseen lenkillä. Joulun jälkeen lähdettiin käymään Lassen äidin luona Tukholmassa. Pojat matkustivat laivalla oikein nätisti koko yön nukkuen.

Lassen äidin uusi asunto oli lähellä isoa ulkoilualuetta, jossa suuria niittyjä ja paljon ratsastusreittejä. Siellä saivat koirat kirmata vapaana mielensä mukaan ja niillähän riitti vauhtia, kun oli niin hienot aakeet suditella :D

Påjkarna i Stockholm

Uusi Vuosi otettiin vastaan kotosalla (nukkuen). Ei mitään erikoisempaa siis sillonkaan.

Paimentamassa ollaan käyty muutaman kerran. Kamin kanssa ollaan ehkä vähän päästy eteenpäin tossa silmän irrottamisessa laumasta ja etäisyyden saamisessa, eihän asian kanssa olekaan tapeltu kuin muutama vuosi... Ledi puolestaan on edelleen niin kovin kiltti ja fiksu paimen, alkaa ihan kisajalkaa kutittamaan, josko kesällä pääsis...

Tokon suhteenkin ollaan vähän taas aktivoiduttu. Millan ja kultsujen kanssa otettiin oikein kunnon treenisessio hallilla edellispäivänä ja tuli tehtyä monen moista. Vähän olen ruvennut harkitsemaan, että josko Kamin kanssa mentäis kokeilemaan voittaja-luokkaa jo keväällä... Seren kurssillekin päästiin, joten helmikuusta eteenpäin ainakin tulee tokoiltua vähän enempi ajatuksella.

Täytyypä tässä joku päivä vielä käydä läpi viime vuoden tavoitteet ja "toteumat" sekä miettiä tavoitteet tälle vuodelle. Ainakin lajirepertuaari on "olosuhteiden pakosta" aika lailla eri kuin vuosi sitten, mutta mikäs siinä, varsinkin nyt kun olen itsekin alkanut innostua taas muistakin lajeista kuin aksasta.

Synkkä ja myrskyinen yö...

Torstain ja perjantain välinen yö oli todella myrskyisä. Koko yön kuuntelin, kuinka tuuli puhisi, takkaluukku kolisi, talo natisi ja lopulta jopa kattotiilet kolisivat. Kyllä vähän hirvitti... Sähköt katkesivat puolen yön jälkeen. Aamulla kävin koirien kanssa lenkillä vain tossa naapurin pellolla, metsään ei uskaltanut mennä, kun myrsky oli vielä melkein vahvimmillaan ja tie puolestaan menee tuolla tuulen puolella, joten sinnekään ei viitsinyt lähteä (enkä mä koskaan siellä päin kyllä lenkkeilekään). Aamupalaa puputin kynttilänvalossa ja töihin. Pihalla tuli huomattua myös yksi kaatunut puu. Isohko puu oli kaatunut juuri siihen, missä meillä yleensä on autot parkissa. Nyt ne oli onneksi molemmat sattumalta talon päädyssä eikä kyseisellä paikalla. Eivätkä olleet edes kattotiilen alastulolinjalla, se oli tippunut parin metrin päähän.

Parkkipaikka

Kotitien alkupäässä oli jäljistä päätellen jo korjattu jokunen puu pois kulkuväylältä, kiitos siitä aamun aikaisille kulkijoille.

Työpäivän jälkeen oli edelleen sähköt pois. Lenkin jälkeen sytytin talon täyteen kynttilöitä ja tulen takkaan. Iltapalaksi olin hakenut kotimatkalla pizzan (ja punaviiniä). Mikäs siinä tunnelmoidessa. Lopulta myöhään illalla tuli sähkötkin.

Lauantaiaamuna sängyssä silmät avatessani huomasin heti, että talo on taas sähkötön. Ei nimittäin kuulunut pientä IV-koneen hurinaa tai ollut vihreää valoa palovaroittimessa. Siispä taas aamupalaa kynttilänvalossa. Aamun vähän valjettua laitoin repun selkään, sinne kattotiilen ja jäisiä tikkaita pitkin huurteiselle talon katolla. Kyllä sai varovaisesti könytä menemään... Harjalla oli muutama tiili pystyssä ja yksi karannut kokonaan, homma tuli fiksattua kuntoon. Tämän jälkeen tuli huomattua, että etuoven edestä on pari mäntyäkin kaatunut naapurin pihalle. Miten olikin kulunut jo yli vuorokausi ennenkuin tämmöstäkään huomasi?

Seijan järjestämät kattotiilet

Männyt änkeää naapuriin

Kotihommien jälkeen lähdin kohti Maariaa ja kelpielenkille :) 10 kelpiä omistajineen painoi menemään pikkupakkasessa, olipas taas mukavaa. Koska Kamin suosikkivahdittava Armas ei ollut mukana, tuli porukan seuraavaksi vanhimmista (Lediä lukuunottamatta) uroksesta Noasta Kamin silmätikku. Onneksi Noallakin riitti hermot Kamin pysäyttelyleikkiin, joskin jossain vaiheessa mulla meni hermot mokomaan ja muutaman pärähdykseni jälkeen Kami malttoi lopettaa pikkupojan kiusaamisen.

Kami, Ansa ja Kasku

Koko kööri: paikalta karkaamassa Penne, vasemmalla takana Kasku ja Ansa, kivellä Ledi ja Noa, kiven edessä rivissä Kami, Lyyti, Helmi, Maus ja Kiista

Lenkin jälkeen otettiin vielä pienet tokot (sekä glögiä ja joulutorttuja). Ledin kanssa sain muutamia vinkkejä seuruuseen, Kami teki ruutua piiiiitkästä aikaa. Viimeksi tehnyt kesällä eikä koskaan ole hommaa niin paljon tehnyt, että se hallussa olisi. Mutta yllättävän hyvinhän se aina lähti ruutuun ja haki paikkaa keskellä ruutua. Me suprised! Kotiin päästyä huomasin taas sähköjenkin palanneen, hyvä hyvä. Tosin edelleen tossa tien alkupäässä retkottaa puu linjoilla eli jossain vaiheessa joku katko ainakin odotettavissa.

Puu linjalla

Viime viikonloppuna Ledi muuten kisasikin taas. Kotikisat ja taas ihan hyvä meno. Ekalla radalla oli hankalia linjoja. Mulla tosin homma lässähti jo alun puomin ylösmenovirheeseen. Sitä alkuun jo ennakoinkin, koska alussa oli hyppy, pituus ja puomi. Tommosen suoran jälkeen jää pituudelta helposti se pitkä laukka päälle ja tulee ylösmenovirhe. Puomin jälkeisessä päällejuoksussa kaahotti esteestä ohi ja seuraavan suoran jälkeen väärään päähän putkea.



Tokalla radalla päästiin virheettä loppusuoran alkuun asti ja siellä ohi yhdestä hypystä. Koska virhe oli alla, maltoin puomilla palauttaa koiran takaisin alastulolle kun lähti sieltä ilman lupia. Tämä oli hyvä, koska kisoissa on tullut lipsuttua tuon kontaktien vapautuksen kanssa. Hyvä mieli kisoista jäi joka tapauksessa.

Lumista paimennusta

Viime yönä saatiin viimein ohut lumikerroa, ihanaa. Harmi vaan, että ensi viikolla se sulaa jo pois... Tänään päästiin kuitenkin paimentamaan lumiselle pellolle, karitsatkin oli innoissaan ensilumesta :D

Ledi teki ekan kierroksen verkkotarhalla poispäinajoa. Ihan ok. Kami teki samaa harjoitusta kuin viimeksi eli lauman jako ja sitten porukoiden ajoa vuorotellen. Nyt hokasi paljon nopeammin sen, että vaihdellaan laumaa, täytyy pystyä irrottamaan silmä yksistä ja etsiä toisia. Karitsat oli tosi helposti jaettavissakin eli erittäin onnistunut harjoitus.

Tokalla kierroksella Ledi sai siirtää lauman verkkotarhasta pellolle ja häkittää. Häkitys meni (vahingossa) ihan kertarykäsyllä nappiin. Sitten otettiin laumasta puolet ulos, puolet jäi häkkiin. Ledi sai tosi hienosti irrotettua ulos otetut häkiltä ja pidettyä lauman hallinnassa häkkiä kierrettäessä, lampailla oli kuitenkin tosi kova veto häkille kavereiden luo. Lopuksi vielä vietiin tämä puolikas lauma verkkotarhalle. Lediltä aivan superhieno suoritus, nyt ei tullut "jännästä" tilanteesta huolimatta yhtään epävarmuushetkeäkään, jolloin jää yleensä juoksemaan kaukaisuuteen. Se alkaa olla tosissaan syttynyt töihin.

Kamin kanssa tehtiin pitkiä hakuja. Menin puoleen väliin sivuun kutsumaan ensiksi luokse ja siitä hakuun. Eka haku oli Kamin varmaan paras ikinä, tosi hieno kaari. Toka kerta tehtiin toiselta puolen, tässä tuli mun ohituksen jälkeen pieni epävarmuus ja kaari jäi vähän suppemmaksi, mutta suht riittävä kuitenkin. Toinen kerta vielä samalta puolelta, ilman väli-ihmettelyä, muttei taaskaan ihan niin hieno suoritus kuin eka veto, mutta parempi kuin Kamilla yleensä. Hyvät oli pojat!

Ensilumi innostaa hepuloimaan:



Eilen käytiin kelpieporukalla lenkillä Ruskon maastoissa. Mukana yhdeksän kelpiä, viisi urosta ja neljä narttua, ikäjakauma taisi olla viidestä kuukaudesta seitsemään vuoteen. Hyvin tuli porukka juttuun ja juoksua riitti :)