Tänään tuli herättyä reippaana klo 4:40 ja ennen kuutta lähdettiin Mian ja Ansan kanssa kohti Mansea. Muutamat peuratkin elävöitti matkaa, mutta onneksi eivät ihan iholle pyrkineet.
Kelpejä oli näyttelyssä 8, joista nuoria uroksia kaksi. Kami siis näistä se toinen. Tuomari oli serbialainen Zoran Brankovic. Pihi kaveri ERIen suhteen...
Ennen kehää Kami seisoi maksanpalojen voimalla oikein rennosti, ryhdikkäästi ja valppaan oloisena, mutta kun kiskoin sen kehään, niin johan muuttui koira... Kai mun jännittynyt sähellys oli liikaa, kun siellä se seisoi korvat luimussa ja jännittyneenä. Kyllä toikin otus on siis mahdollista saada ahdistumaan! No seisoipahan kuitenkin ja loppua kohden jo vähän rennomminkin. Liikkeitä tuomari ei kauheasti katsonut, yksi hätäinen kierros riitti, mutta sentään se vaivautui muuten katsomaan koiraa, toisin kuin se edellinen... Kami sai EH:n ja oli uroksien toinen. Kamin näyttelytavoitteet on siis täytetty, jes! Saas nähdä josko sen joskus muutaman vuoden päästä jaksais vielä käydä näyttämässä, kunhan se on oikeesti aikuinen ja kehittynyt. Kamin arvostelu oli seuraava:
Medium size. Medium strong. Typical head. Good eyes and ears. Elegant neck. Typical top and bottom line. Good set of tail. Enough developed chest. A bit straight front legs. Soft hocks. Too close behind action. Typical coat, colour and temperament.
Mikäköhän tolle tuomarille on sitten iso kelpie, jos Kami on keskikokoinen? Ja Kamilla on kehittynyt rintakehä, jihuu! Eilen juuri katselinkin, että kaveri on saanut vähän massaa! Tuli käytettyä se sitten puntarillakin ja aiemman 22-22,5 kg sijaan vaaka näytti 23,7 kg, se on siis vähän kasvanut! Mutta on se kyllä viime aikoina syönytkin...
Ansalla oli melkein sanasta sanaan sama arvostelu ja myöskin EH, kelpeistä vain yksi sai ERIn ja kyseessä olikin valioluokan uros. Tällä kertaa Kami myös osasi nauttia matkaseurastansa, toisin kuin keväällä Harjavallan reissulla, jolloin se pelkäsi Ansaa vielä ihan hervottomasti. Nykyään Kami ja Ansa ovat vallan hyvät ystävykset ja leikkivät yhdessä.
Kotona sitten huilattiin hetki ja lähdettiin vielä tontilla ampumaan taas kerran ulkoverhoilua seinään. Kyllä tässä päivälle puuhaa piisaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti